Chemise chic

Keskittymishäiriöisen blogista, päivää. Yksikään ompelus ei nyt etene suoraviivaisesti alusta loppuun, vaan teen vähän sitä, hetken tuota ja siinä välissä vielä pikkaisen kolmatta. Yllättävää, että edes joskus syntyy jotain valmista.

SK 1/2014 malli 13 eli pusero

 ...ja sama takaa.

Paita siis jatkaa project Suuri Käsityötä ja kaava on yksi SK 1/2014 lehden Coco Chanel -henkisistä malleista. Koko Coco-osio oli mielestäni pitkästä aikaa mielenkiintoisinta SK:n sisältöä, vaikka oma tyylini onkin aika kaukana klassisesta lady lookista. Tämä malli kuitenkin sopii hyvin vähän rennompaan ja rähjäisempäänkin tyyliin. Kangas on siskolta saatua puuvillatrikoota, jota oli jäljellä L:n muotoinen pala joka riitti projektiin juuri ja juuri. Erinomaista kankaankäyttöä, siis.

En yleensä tee kaavoja tavallisiin t-paitoihin, vaan leikkaan ne mututuntumalta tai vanhojen paitojen perusteella. Tässä mallissa oli jujuna olkakappaleet (jotka olisi voinut leikata raitakankaasta identtisiksi, jos olisi ollut pikkasen fiksumpi), joita halusin tällä kertaa kokeilla kaavan avulla.

Tuli ihan kiva.

Ompelun lomassa käväisin viikonloppuna kirppiksellä ja tein aivan mahtavan löydön. Olin nimittäin päättänyt, että haluan kokeilla SK 4/2013 mallia 1, kotelomekko, jossa on erikoisesti kaavoitetut muotolaskokset. Omasta kaapista ei kuitenkaan löytynyt sopivaa kangasta, jota olisin voinut malliin käyttää (ohjeessa sanotaan, että kankaan pitäisi olla joustavaa ja olin ajatellut aiemmin blogissa nähtyä Marimekon pellavakangasta, joka ei tietenkään jousta). Kirppiksellä vastaani tuli aivan täydellinen kangas tähän projektiin. Joustavaa kuin mikä ja tärkein ominaisuus näkyy alla olevan kuvan lapusta: metrihinta huikeat 2 euroa 8 senttiä! Nyt ei haittaa, vaikka kaava ei istuisi yhtään. Polttokoe osoitti, että kangas on todennäköisesti puuvillaa (tai jotain muuntokuitua), koska se ei sulanut muovin tavoin möykyksi, vaan paloi, tuoksui palaessa paperilta ja muuttui lopuksi tuhkaksi. 

Saas nähdä voiko lopputuotetta pitää, sillä kuosi on aika... krhm... sanotaan vaikka villi.

Ensimmäisen saksaisun kammo

Piirsin kaavat SK 9/2013 malliin 7 (housut) useita viikkoja sitten ja kangas on ollut ostettuna pidemmän aikaa. Olen asetellut kaavat kankaalle ja nuppineulannut kaavat kankaaseen kiinni, mutta en ole saanut leikattua kangasta. Se on lojunut taiteltuna olohuoneen pöydällä kiinni nuppineulattuine kaavoineen.

Kyseessä on selkeästi ensimmäisen saksaisun kammo.

En ole sataprosenttisen varma, että kaavojen asettelu on täysin langansuoraan ja se aiheuttaa paineita. En haluaisi pilata koko projektia ennen kuin olen edes ehtinyt ottaa ompelukoneen esiin.

 
Lisäksi kankaiden leikkuuseen liittyy lopullisuuden tunnelma. Jos nyt saksaisen, en koskaan saa haaveiden mystistä vaatetta, joka nostaisi kankaan toiseen ulottuvuuteen ja tekisi minusta ikuisesti kauniin ja tyylikkään.

Joskus se on kuitenkin tehtävä. Tämän kankaan osalta nyt tai ei koskaan, rohkeasti kohti haasteita! 

Ajalta ennen blogia: yksi kangas, viisi paitaa

Rakasta alennusmyyntejä ja tarjouksia. Yleensä niistä ostaminen onkin järkevää, jos vain muistaa pitäytyä sellaisissa tuotteissa, joille on oikeasti tarvetta tai käyttöä. Alehuumassa vain välillä meinaa järki jäädä matkasta ja jos ei pidä varaansa, ostoksia saa myöhemmin katua. Tämän postauksen tuotteen tapauksessa ostos ei kuitenkaan ollut mikään hutiosuma, vaan enemmän kuin hintansa väärti.

Nimittäin kerran maakuntamatkalla satuin törmäämään Marimekon tehtaanmyymälässä super-edulliseen, aivan ns. minun väriseeni puuvilla-elastaanitrikooseen (luulisin), jota tarttui mukaan muistaakseni kolmisen metriä. Tällaisia tuotoksia siitä on valmistunut (kaikissa kuvissa päällä lisäksi kirppikseltä ostetut 7 for All Mankind -farkut, Washington DC:stä Macy's tavaratalosta hankittu Calvin Kleinin vyö ja itse neulotut villasukat).

Bloginpidon aikana valmistunut lörökaulustoppi:

 

Vanhojen t-paitojen mukaan leikelty hihaton toppi, jossa pienet muotolaskokset rinnan yläpuolella. Kainaloaukot on huoliteltu Karnaluksista ostetulla alusvaatteisiin tarkoitetulla kuminauhalla.

Supertavallinen perus t-paita, joka on leikattu jonkun vaatekaapista löytyneen paidan avulla. Kaula-aukon huolittelussa on käytetty samasta kankaasta leikattua muotokaitaletta.

Muistaakseni Jenkeistä Gapista tai Banana Republicista ostetun, noin viidennessä pesussa pilalle menneen paidan kaavalla leikattu paita. Tämä sopii mielestäni kaikista huonoiten minulle, koska hihojen malli kaventaa entisestään kapeita hartioitani. Alkuperäisessä paidassa vaikutelmaa oli leventämässä olalta toiselle ommellut kangassuirut, jotka muodostivat korumaisen vaikutelman.

Ja lopuksi vielä ihan ilman kaavaa ja säätämällä tehty t-paita, jonka ompelin hulluttelumielessä.

Näistä paidoista ensimmäinen ja kolmas ovat eniten omaan mieleeni. Vain viimeisenä esitellyn paidan kohdalla mietin, oliko kangasvalinta huono. Yksityiskohtia tursuavaan malliin olisi sopinut ehkä paremmin yksivärinen kangas.

Näitä kuvia ottaessa ja valitessa tuli mieleen, että olisi mukavaa, jos ompelijoille olisi sivusto, jolla kaavoja ja kankaita voisi vertailla samaan tapaan kuin lankoja ja neulemalleja Ravelryssä.

Annan periksi, SK 3/2013

Project Suuri käsityöksi nimeämäni ompelu-urakka jatkuu tutuissa merkeissä.

Kaava on hybridi SK 3/2013 mallista 1 ja SK 11-12/2013 mallista 4, kuten tämän postauksen paidassa. Nyt kankaana vain oli paljon ohuempi viskoositrikoo. Edellisellä ompelukerralla sain idean kaula-aukon reunan huolittelusta ja nyt se onkin siistimpi:

Nyt ei haittaa, vaikka kaula-aukosta rajummassa menossa pilkahtelisikin kankaan reuna. Sopivan kapean pitsinauhan löysin Lahdesta Neppinapista.

Tämän paidan myötä nostan kädet ylös, annan periksi ja kuittaan SK 3/2013 lehden osalta Projektin suoritetuksi, vaikka en olekaan tehnyt lehdestä yhtään mitään alkuperäisten kaavojen mukaan. Katson kuitenkin, että vastuu on lehden tekijöillä, ei minulla, koska yksikään lehden ompelumalli ei kolahtanut edes kolmannen selailukerran jälkeen. Muutaman lapsen neuleen lehdestä voisi toteuttaa, pitää vaan ensin odotella että joku sukulainen tai tuttu on pieniin päin.

Väliraporttina todettakoon, että Projektissa on toteutettu mallit lehdistä 3/2013 (kaksi toppia muokatuilla kaavoilla), 5-6/2013 (tunika ja sortsit) ja 11-12/2013 (toppi jossa kierretyt olkaimet). Jäljellä lehdet 4/2013, 7/2013 (tästä onkin jo jotain melkein valmiina, vuori vain puuttuu!), 8/2013, 9/2013 (tästä lehdestä tein jo yhden trikoopipon, mutta lehdessä on muitakin kivoja kaavoja, joten jotain muuta on vielä luvassa), 10/2013, 1/2014 ja 2/2014.

 

Kerta kiellon jälkeen

Luulin, että tilkkuilun osuus olisi ollut torkkupeiton osalta valmis, mutta joku olikin nappaissut nurjalle puolelle aikomani kankaan nurkasta pienen palan parempaan käyttöön. Niinpä oli otettava luovat konstit käyttöön ja tehtävä asialle jotain. Hätäratkaisuna applikoin kulmaan Valori Wellsin suunnittelemasta tilkkupuuvillasta oksakuvion.

Kerran hommaan oli ryhdytty, niin eihän sitä noin vain voinut lopettaa. Käväisin Tyykipuodissa hakemassa vähän liimapaperia (vai mikäköhän sen jutskan oikea nimi oikein onkaan, unohtui kysyä puodin myyjältä Ninalta). Silitin sitä ylijääneiden tilkkujen nurjalle puolelle, piirsin paperiin haluamani kuviot (HUOM, peilikuvina!) ja leikkasin kuviot irti. Irrotin paperin, mallailin kuvioita peittokankaaseen ja lopulta silitin ne kiinni. Koska peitto joutuu todennäköisesti kovaan kulutukseen, päätin estää kuvioiden reunojen rispaantumisen ja varautua mahdolliseen liiman irtoamiseen tikkaamalla kuviot vielä kiinni. Oli tosi helppoa ja hauskaa! 

 

No onkos tullut kesä...

Kun muissa blogeissa ollaan kevättunnelmissa, minä olen vielä pikkasen enemmän aikaani edellä ja ajattelen jo kesää. Suuri Käsityö -lehden mallien ompelu jatkuu nimittäin numerosta 5-6/2013. Vuorossa on kaava 4, sortsit.

Kankaanhan ostin muutama viikko sitten Lahdesta Wexleriltä ja taisin siitä vilauttaa kuvan täällä blogissa. Koska kangas on aika paksua, valitsin ulompaan taskupussiin kaapista löytynyttä vuosia vanhaa ohutta ulkoilukangasta, jottei taskuista tulisi liian paksut.

Yleensä en käytä mitään mintunväristä ruskeasta puhumattakaan, eivätkä kuviotkaan oikein ole ominta alaani. Jokin tässä kankaassa sai kuitenkin pienen aivonyrjähdyksen aikaan ja se huusi haluavansa ostoskoriini ja kesäsortseiksi. Epäilen, että ostin mielikuvan hawaijilaisesta linnunmaidon lämpimästä rantaelämästä, enkä oudonväristä kuviokangasta, mutta koska en harrasta kyökkipsykologiaa, totean vain, että ihan kivathan noista tuli.

Miehekkeeni on todennut, etä minulle voi myydä mitä vain, kunhan värjää sen violetiksi. Myönnän, että kiinnostuin aluksi tästä kaavasta koska lehden kuvassa sortsit oli tehty violetista kankaasta. Kaavassa kiehtoi kuitenkin myös erikoinen rakenne. Sortseissa ei nimittäin ole lainkaan vetoketjua tai kuminauhaa, eikä avausmekanismi ole etu-, sivu- eikä takasaumassa, vaan hauskasti taskuihin integroituna.

 

Ohjeessa kiinnitykseen käytetään nappeja, mutta koska en löytänyt nappilaatikostani mitään sopivaa ja nepparilaatikossa oli juuri sopivat nepit, paukuttelin ne kiinnittimiksi (lauantai-iltana noin kello 11, sori naapurit!).

Kaiken kaikkiaan sortsit onnistuivat mielestäni todella hyvin ja jaksoin panostaa yksityiskohtiin, kuten alla olevasta kuvasta näkyy (vaihdoin taskunsuita tikatessa alalangan jotta väri sopisi taskupussin väriin). Vähän harmittaa, etten muistanut leikatessa kohdistaa kuvioita paremmin ja sisempien vyötärökaitaleiden reunat olisi voinut huolitella jotenkin nätimmin. Epäilen myös kaavan istuvuutta kropalleni, koska jalkaa reilusti nostaessa etukappale painaa ikävästi reittä. Toivottavasti housuille löytyy kuitenkin käyttöä, mutta voi olla että tämä jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi kokeiluksi tällä kaavalla.

Pelkkää silppua

Viikonloppu meni hujauksessa ja käteen ei jäänyt muuta kuin pelkkää silppua. Nimittäin 14x14 cm tilkkuja.

Ensin niitä mallattiin järjestykseen jos toiseen ja lopulta kun oltiin tyytyväisiä, järjestys pistettiin tarkasti muistiin.

Sitten alkoi ompelu sotilaallisen järjestyksen mukaan. Ensin tehtiin suikaleita.

Niistä olisi saanut vaikka hauskan modernin himmelin!

Sitten silitettiin kuuliaisesti saumat auki. (Viva la Tefal silityskeskus, ilman sinua olisin paljon onnettomampi!)

Kun muut ihmettelivät Venäjän pullistelua ja sodan uhkaa Krimillä, minä ihmettelin miksi tilkkutyössä menee enemmän aikaa langanpäiden solmimiseen kuin itse ompeluun.

Ja sitten ompelin vähän lisää.

Nyt on siis varsinainen tilkkuilu tehty ja vuorossa on vuorin ja päällisen tikkaaminen vanuun.

Jatkoa toivottavasti seuraa...

P.S. Jos mitään ei ala kuulua, olen todennäköisesti vieläkin selaamassa Jimmy Beans Woolin nettisivuilla ihania tilkkutyökankaita.

P.P.S. Tein silppua myös muista kankaista, joten SK 2013 projekti etenee kunhan pääsen pois sieltä Jimmy Beansilta.