Taas kangasostoksilla

Nyt olisi muutama kuva viime viikonloppuna valmistuneesta tunikasta ihka oikean ihmisen päällä. Kuvat on otettu illalla, kun olin jo ollut koko päivän tunika päällä liikenteessä (reissun kohteesta lisää kolmen kuvan jälkeen). Hieman siis näyttää tällainen ohut puuvilla rypistyvän käytössä, etenkin jos hihat tunkee suhteellisen kapeahihaisen villatakin sisälle.

Tykkään muuten tunikan istuvuudesta, mutta käsille ei ole tarpeeksi tilaa liikkua, etenkin kun kankaassa ei ole yhtään joustoa. Pieni elastaanilisä kankaassa olisi voinut jo auttaa pitkälle. Tilanpuutteen huomaa rinnan yläpuolella olevista rypyistä (plus siitä että selkä alkaa kiristää kun kurottelee esineitä kaksin käsin).

Takaa olisin voinut mahdollisesti ottaa vielä enemmän sisään vyötäröltä, mutta menee tämä näinkin. Minusta on kuin huomaamatta tulossa tunikaihminen.

Niin siis siitä reissusta... Tein pikaisen pyörähdyksen Lahteen, josta löytyi muutama loistava käsityökauppa. Wexlerillä oli taivaallinen valikoima tilkkutyöpuuvilloja ja flanelleja sekä mukavasti muita kankaita. Minulle tarttui mukaan tällaisia:

Muutama metri flanellia yöhousuihin (leveys oli jenkkityyliin 108 cm, joten siksi kaksi pituutta)...

 ...vajaa metri viskoositrikoota, josta aion tehdä taas lörökauluksisen paidan (kuinka monta lörökauluspaitaa yhteen vaatekaappiin mahtuu?)...

...vajaa metri keskipaksua puuvillakangasta sortseihin (SK 5-6/2013 here I come again)...

...sekä vielä muutama kaistale tilkkutyöpuuvillaa (kuvassa keskellä ja oikealla alhaalla). Kotimatkalla vähän jänskäsin sopivatko uudet kankaat vanhojen sekaan, mutta ihan hyvältähän tuo yhdistelmä vaikuttaa. Leikatut tilkut ovat siis vanhaa varastoa ja sinivihreä Lotus on aiemmin hankittu jenkkiläisestä nettikaupasta.

Wexlerin lisäksi käväisin Alestalo-nimisessä matonkuteisiin ja sisustuskankaisiin keskittyvässä liikkeessä, josta ostin tukevaa resoria miehen paitojen korjaamiseen.

Reissun kruunasi vierailu Neppinapissa. Ihan harmitti, etten ollut kunnolla varautunut käyntiin, sillä liikkeessä oli aivan valtavan hyvä valikoima erilaisia nauhoja ja, yllätys yllätys, nappeja! Muutaman pitsinauhan sentään älysin ostaa ja niille onkin jo käyttökohde suunniteltuna. Siitä myöhemmin lisää.

Pikavinkki: piilovetoketjun värin valinnasta

Joskus sitä tuntee itsensä tyhmäksi. Joskus niistä omista tyhmyyksistään oppii jotain. Haluan nyt jakaa kantapään kautta opitun asian piilovetoketjun valinnasta.

Eli kun valitset piilovetoketjun väriä moniväriseen vaatteeseen, älä tee kuten minä tein kun ketju kulki pääosan matkaa valkoisessa helmaosassa mekkoa:

Vaan tee niin kuin tajusin tehdä seuraavalla kerralla kun ketju kulki pääosan matkaa mustassa helmaosassa:

 

Aurinkoista viikon jatkoa!

t. Pilkunviilaaja

Tunteiden tunika

Vuoden 2013 Suuri Käsityö -lehtien mallien ompelu jatkuu, tällä kertaa on vuorossa SK 5-6/2013 malli 12 eli tunika. En muista että olisin koskaan aiemmin omistanut tunikaa, ja idea tähän vaatteeseen lähti ihanasta kankaasta, jonka sain pari vuotta sitten ystävältäni. Hän toi sen minulle tuliaiseksi Sansibarilta, jossa asui vuoden.

Ystäväni oli panostanut tuliaiseen, sillä se on värimaailmaltaan ihan näköiseni. Olen tuntenut pientä syyllisyyttä siitä, etten ole keksinyt kankaalle sopivaa mallia. Nyt kuitenkin natsasi ja tulos on tässä.

Sommittelin kaavoja pitkään kankaalle ja päädyin tekemään etukappaleeseen mielestäni suomalaisten kansallispukujen henkeä huokuvan nyöritystä muistuttavan kuvioyhdistelmän.

 

Takakappaleeseen tavoittelin dramaattista ja graafista ilmettä sijoittamalla kappaleen keskelle mustan raidan. 

Jouduin tekemään kaavaan vain muutaman muutoksen: ompelin kaula-aukon alavarat kiinni etu- ja takakappaleisiin, takaa koneella ja edestä käsin. Lisäksi paransin istuvuutta syventämällä takakappaleiden muodolaskoksia. Alla näkyy että jouduin ottamaan reilusti sisään kaavaan verrattuna, sisempi ommel on kaavan mukaisesti tehty.

Pidän vaatteista, joissa on taskut esim. työavaimille, joten siitä plussa tälle kaavalle. Taskujen koko on kuitenkin aika pieni ja en ollut kaavan perusteella varma mihin ne olisi pitänyt sijoittaa. Päädyin ratkaisuun, jossa taskupussi jäi niin ylös, että se ei osunut helman vaaleaan raitaan. Ajattelin, että näin se näkyisi vähemmän kankaan läpi.

Tunikan sivussa on piilovetoketju, joka ei tällä kertaa meinannut asettua nätisti aloilleen, koska se ommellaan taskun viereen. Lopulta sain sen kuitenkin taisteltua mielestäni ihan siististi kiinni.

Ensi viikolla nään onnistuinko ystäväni mielestä tekemään kankaalle oikeutta kun suuntaamme pienelle hiihtolomareissulle eli kangas- ja lankakauppakierrokselle Suomen mäkihyppypääkaupunkiin. Ajattelin pyytää ystävääni ottamaan samalla minusta kuvia tunika päällä, jotta nähdään miten se istuu. 

Hauskaa alkavaa viikkoa ja onnea Suomen hiihto- ja jääkiekkomitalisteille!

Hoochie mama?

SK 11-12/2013 malli 4 eli rypytetty toppi jäi vielä vaivaamaan mieltä ja olihan se tehtävä alkuperäisen kaavan mukaan. Koska kaapista ei löytynyt sopivaa kangaspalaa, suunnistin Eurokankaaseen etsimään jotain halpaa rättiä, jonka pilaaminen ei jättäisi traumoja jos kaava osoittautuisi täysin istumattomaksi. Mukaan tarttui palalaarista kuviollinen ja sopivasti laskeutuva trikoo, jonka ennustan nyppyyntyvän pilalle viimeistään neljännessä pesussa. En mitannut palan kokoa, mutta hinta oli päätä huimaavat 8,6 euroa ja riitti juuri sopivasti malliin. Siis täydellinen ostos tähän tarpeeseen.

Koska en osaa käyttää peikeä ja maastonvihreää, enkä etenkään maastonvihreään taittavaa peikeä, leikkasin kappaleet niin, että pääväriksi tuli musta. Tämän ratkaisun takia jouduin myös tekemään taakse keskelle ylimääräisen sauman. Ohjeen mukaan takakappale olisi pitänyt leikata taitteelta.

Ompelu oli yllättävän helppoa, jouduin korjaamaan saumoja vain kaksi kertaa. Olkainten kääntö oli suorastaan mestarillisesti suunniteltu, aion ehdottomasti tehdä samalla idealla paitoja jatkossakin. Tältä paita näytti ennen viimeistä ompeluvaihetta.

      

Periaatteessa paidasta saisi siis myös tällaisen mekkomaisen vaatteen. Jos haluaa tehdä pidemmän version, suosittelen kuitenkin lantion kohdan levennyksen siirtämistä ylemmäs.

      

Ohjeen mukaan sivut kuuluu siis rypyttää kuminauhan avulla ja sen jälkeen vaate näytti tältä:

Tässä vielä vähän henkarikuvia ja yksityiskohtia:

 

Tykkään semisti, mutta onhan tämä vähän hoochie mama. Seuraavaan versioon on kaula-aukkoa pienennettävä, koska kumartuessa tissit vilkkuu ja muutenkin saa jatkuvasti olla vahtimassa, ettei syvä kaula-aukko vaan siirry väärään kohtaan.

Projekti Suuri Käsityö alkaa

Selasin läpi kaikki viime vuoden Suuri Käsityö -lehdet ja niistä jäi parhaiten mieleen kaksi mallia, nimittäin SK 3/2013 malli 1, Camilla Mikaman suunnittelema toppi ja SK 11-12/2013 malli 4, toinen hyvin samanhenkinen paita. 

 

Kummankaan malli ei kuitenkaan ollut ihan täydellinen, etenkin kun varaamani kangas ei riittänyt jälkimmäiseen malliin, jossa etuosa tehdään puoliksi kaksinkertaisena. Siispä tein malleista oman yhdistelmäni. Kankaana käytin Marimekon tehtaanmyymälästä ostettua raitatrikoota, josta olen tehnyt jo aiemmin ainakin neljä eri paitaa.

Tällä kertaa raitatrikoota ei jäänyt kuin pikkainen pala, josta sain juuri ja juuri tehtyä SK 9/2013 -lehdessä julkaistun Tupu Mennun suunniteleman pipon (malli 21). Tätä kaavaa voin suositella lämmöllä, pipon syvyys on täydellinen! Uskon, että tästä piposta tulee vielä minulle uskollinen lenkkikaveri.

Project Suuri Käsityö

Kaikki varmaan tietävät ohjelman Project runway ja netin ompeluhaasteen Project Sewn. Minullapa alkaa ihan oma projekti, nimittäin Project Suuri Käsityö. Innostuin noin vuosi sitten tilaamaan kyseisen lehden, mutta mallien ompelu on jäänyt vähemmälle. Sen takia pistinkin lehden hetkeksi tauolle, ainakin kunnes saan vuoden 2013 lehdistä ommeltua kustakin edes yhden vaatteen.

Tämänhetkinen saldo on surkea: hyllyssä on lehdet 2/2013-2/2014, joista on tehty tasan yksi malli!

 Solmupaita, malli 16 SK 2/2013

Tarkempi tutkailu osoitti, että olin kyllä aloittanut useampaakin työtä, mutta ne olivat jääneet syystä tai toisesta jokainen kesken. Esimerkiksi SK 2/2013 -lehdestä oli tarkoitus tehdä kannen parkatakki. Piirsin kaavat, jotka olivat epäilyttävät, koska ne olivat samat kuin college-hupparilla (malli 1). Tein kuitenkin sovitusvaatteen. Kuten olin jo vähän epäillytkin, sovitusvaate osoitti, että hiha on aivan liian pieni. Se yritys jäi siis siihen. Lehdestä SK 8/2013 yritin tehdä kierrätysvillapaitaa, mutta muistaakseni siinäkin tökkin jokin kaavassa. SK 5-6/2013 kohdalla kesä ehti mennä, ennen kuin sain edes aloitetuksi kesäsortseja (malli 4) tai ihanaa kietaisutoppia (malli 3). Nyt on siis aika korjata tilanne ja vihdoinkin OMMELLA!

Vaikka mitään muuta ei ole vielä tehty, ehdin käydä kangaskauppassa hakemassa vähän materiaalia...

P.S. Hyvää ystävänpäivää!

Uusi verho

Yllätyin taas vaihteeksi kuinka helppoa verhojen ompelu on, kun ensin kiltisti silittää käänteet. Ompeleen sain pysymään tasaisella etäisyydellä käänteistä piirtämällä tussilla pienen apumerkin ompelukoneeseen.

Verho olikin nopeasti valmis:

  

Koska olohuoneen muu sisustus on aika neutraali, värikäs graafinen kuvio vei mielestäni liikaa huomiota. Nappasin siis uuden verhon heti alas ja jatkan (tietysti itse ommelluilla) valkoisilla pellavaverhoilla ja Ikean raitakangas saa edellen toimia väripilkkuna.

 

Kokeilin uutta verhoa seuraavaksi makuuhuoneeseen ja sinne se sopikin huomattavasti paremmin. Ryhdittömän oloinen sisustus sai kunnollisen katseenvangitsijan. Uuden verhon rinnalla jatkaa toinen vanhoista verhoista, joka on liilaa puuvilla/polyester-sekoitetta, jonka olen ostanut Matan tekstiilistä joskus yli kymmenen vuotta sitten. 

Sulo Vilénin matkassa

Pari viikkoa sitten käväisin pohjanmaalla ja eräässä suhteellisen tunnetussa kyläkaupassa. Ilmeisesti Sulo Vilén oli päässyt soluttautumaan reissuun mukaan, koska villiinnyin Vallilan kangasosaston alessa ja kannoin kotiin melkein viisi metriä kangasta.

Tässä verhoiksi tarkoitettu Tanja Orsjoen suunnittelema Inkivääri...

  

... ja sohvapöydällä puolestaan joululiinaksi tarkoitettu Louis samalta suunnittelijalta. (Neulomisnojatuolin rahilla lepää versioni Flaming Junesta, lankana Blue Heron Bamboo Lace.)

Nyt kun saisi vielä potkittua itseään sen verran liikkeelle, että saisi silitettyä ja ommeltua käänteet, etteivät kankaat jäisi makoilemaan käsityökaappiin.

Ompelukone surraa taas

Työ ja muu elämä on taas haitannut harrastuksia, mutta nyt ompelukone on vihdoin kaivettu esiin käsityökaapista!

En edes muistanut mitä kaikkia kankaita olen laatikoihini piilotellut, joten koin iloisia yllätyksiä materiaalia etsiessäni. En tiedä olenko esitellyt tämän kankaan blogissa, mutta se on Marimekon Herttoniemen tehtaanmyymälästä hankittua pellavaa, josta ajattelin tehdä jonkinlaisen pitkän kesämekon. Siis silloin kun sen ostin. Lähes heti kaupasta päästyäni aloin miettiä olinko sittenkin tehnyt hutiostoksen. Isot kuviot eivät oikein pue minua, koska olen lyhyt ja muutenkin aika pieni. Lisäksi kurveja on, joten en voi tehdä laatikkomallisia vaatteita, mikä edelleen lisää vaikeuksia isokuvioisten kankaiden käyttöön, kun kuviot rikkoutuvat sisäänottojen takia.

Koska asioilla on tapana järjestyä, koin tänään valaistumisen ja tajusin, että voisin tehdä kankaasta tyynyliinoja. Kävi nimittäin niin, että sain jokin aikaa sitten lahjaksi pellavalakanat ja ne ovat ehkä ihaninta, mitä sänkyyni on ikinä päätynyt. Nyt siis saisin lisää samaa laatua omista varastoista!

 

Kankaan leikkaaminen sujui sovittamalla kaupallista tyynyliinaa kankaan päälle. Leveys ei ollut kankaassa riittävä, joten kaivoin kaappia lisää ja löysin tässä postauksessa esitellystä kesämekosta jääneet leikkuutähteet, joista sain sopivasti kaitaleen, joka tulee tyynyliinan sisään ja jonka avulla tyynyt pysyy pussissa (mikäköhän sen osan nimi on?).

Tein ensihätään vain tämän yhden liinan, koska siten kangsata jäi vielä sen verran jäljelle, että siitä saisi kotelomekon. Pitää vielä sovitella lisää ja katsoa mihin ratkaisuun päädyn jämäpalan osalta. Nyt ei muuta kuin kauniita unia!