Black hole sun

Onneksi olkoon, minä! Sain synttärilahjaksi ihanan maton.

Äitini virkkasi sen matonkuteeksi leikkaamistani vanhoista t-paidoista. Yritin toki ensin tehdä maton itse (SK 10/2003 -lehdessä ollutta pitsiliinaa mukaillen), mutta kun tuotos ei muistuttanut lainkaan mallikuvaa, eikä ollut muutenkaan nätti, niin äippä suostui apuun.

Kiitos äidille ja ihania helteitä ihan kaikille!

Uusia suunnitelmia

Päivänä eräänä katselin kriittisellä silmällä keskeneräisten käsitöiden varastossa makuuhuoneen nojatuolissa lojuvaa keskeneräistä tilkkupeittoa. Pakko oli tunnustaa, ettei päällys tikkautuisi vanuun ja pohjakankaaseen tuolilla makuuttamalla. Alkuperäinen ajatus oli tikata käsin, koska olen aina ajatellut, että koneella tikkaaminen on superhypermegavaikeaa. Nyt kuitenkin päätin kokeilla konetikkausta, koska muuten peitto ei ikinä valmistuisi. Homma osoittautui paljon helpommaksi kuin olin kuvitellut!

Toisin kuin aloituksen perusteella saattaisi luulla, peitto ei ole vieläkään valmis (koska reunus...). Sen sijaan peiton tikkaaminen sai minut suunnittelemaan jo uutta, vähän suurempaa peittoa. Teinkin jo pienen kokeilun ja tulos näyttää aika paljon siltä mitä suunnittelin...

Sienikori?

Olen joskus hämärässä menneisyydessä saanut ominut äidin vanhan korin keskeneräisten neuleiden säilytystä varten.

 

En muista oliko se alusta asti pohjastaan rikki, vai olenko hajottanut sen. Pitkään on kuitenkin jo harmittanut, että neuleet ja lankakerät pitää aina muistaa sujauttaa neulepussiin ennen koriin laittamista. Nyt viimeinen tuli mitta täyteen ja tein koriin sisäsuojuksen.

Prosessi oli helppo, mutta vaati väliin aina vähän mittaamista ja pähkäilyä. Jotenkin näin se meni:

1. Mittasin korin pohjan leveyden ja pituuden. Lisäsin molempiin mittoihin sentin saumanvarat (eli yhteensä 2 senttiä kumpaakin mittaan) ja leikkasin päälikankaasta neliön saamillani mitoilla.

2. Asettelin pohjakappaleen koriin ja mallailin hyvän syvyyden kulmien pyöristykselle ja pyöristin kulmat mallailun perusteella.

3. Asettelin pohjakappaleen uudelleen koriin ja mittasin sopivan korkeuden reunakappaleille. Mittasin pohjakappaleen ympäryksen ja jaoin sen kahdella. Lisäsin saatuihin mittoihin saumanvarat ja leikkasin kaksi sivukappaletta päälikankaasta (saumat ovat korin sangan kohdalla, jos eivät näy kuvista riittävän selkeästi). Reunakappaleet on hyvä leikata mielummin vähän liian pitkiksi kuin lyhyiksi (myöhemmin selviää miksi).

 

4. Käytin leikkaamiani kappaleita mallina ja leikkasin lakanakankaasta suojukseen vuorin.

5. Huolittelin kaikkien kappaleiden reunat siksakilla. Ompelin päälikankaasta leikatut reunakappaleet toisiinsa lyhyiltä sivuilta noin puolen korkeuden matkalta. Ompelin reunakappaleen kiinni pohjakappaleeseen (sieltä yhteinäisestä reunasta). Tässä kohtaa huomasin tehneeni reunakappaleista aavistuksen liian pitkät, joten tein korin lyhyiden sivujen keskelle ommellessa laskokset reunakappaleisiin. Vahinko osoittautui lopulta onnekkaaksi, koska sain niin lisää leveyttä reunan yläosaan käännöstä varten (käännös tulee korin ulkopuolelle, joten suojuksen on oltava siellä vähän leveämpi kuin korin sisällä).

6. Toistin kohdan 5 vuorikankaan osalta.

7. Asettelin kappaleet koriin ja mallasin sopivan aukon sangoille. Merkitsin aukon muutamalla nuppineulalla ja lopulta piirsin sen liidulla vuorikappaleeseen. Leikkasin sangan aukot molemmista kappaleista.

8. Siksakkasin leikatut reunat. Ompelin reunakappaleiden sivusaumat kiinni sangan aukkoihin asti.

9. Käänsin pääli- ja vuorikappaleen oikeat puolet vastakkain ja kiinnitin solmiamisnauhat nuppineuloilla kappaleiden väliin. Ompelin pääli- ja vuorikappaleet yläreunasta kiinni toisiinsa lähes koko matkalta; jätin noin 10 cm aukon yläreunaan kappaleiden kääntämistä varten.

10. Tein kaareviin kohtiin saumanvaroihin aukileikkauksia, käänsin suojuksen oikein päin ja silitin sen.

11. Tikkasin suojuksen reunan, samalla sain suljettua kääntöaukon.

Jos joku sattui tunnistamaan, niin päälikankaana on siis kesälomareissulla ostettu Philip Jacobsin suunnittelema Petunias-kangas. Vuori Tyykipuodista ja solmiamisnauhat ovat jostain siskon roskiin menneestä vanhasta vaatteesta.

Koska kohta alkaa olla sieniaika, himottaisi testailla koria ja uutta suojusta myös metsässä...

Tuliaisia

Toin itselleni Yhdysvaltain-matkalta vähän tuliaisia.

Tuliaiset: Ylhäällä 10 fat squarea (The Old Country Store), vasemmalla ylhäällä mustaa brodyyriä ja kuviollista viskoositrikoota (Mood). Muut kankaat tilkkutyöpuuvilloja Jimmy Beans Woolilta.

Määrä saattaa näyttää pieneltä, kun yllä olevaa kuvaa katselee. Kun kääröt avaa, alkaa julma suloinen totuus paljastua...

   Ensimmäinen kangaserä kuivumassa kutistamisen jälkeen. Vasemmalla jaardi (= 91 cm) pituussunnassa kaksinkerroin taitettua viskoosi-elastaanitrikoota (Mood), keskellä jaardi ihanan ohutta ja tiivistä Philip Jacobsin Rowanille suunnittelemaa Petunias-tilkkutyöpuuvillaa (Jimmy Beans Wool) ja oikealla leveyssuunnassa kaksinkertaiseksi taitettuna 2,5 jaardia Amy Butlerin Kasbah-puuvillaa (myös Jimmyltä).

Vaikka tilkkuilu on kotoisin Yhdysvalloista ja maassa on ilmeisesti yli 20 miljoona tilkkutöiden harrastajaa, minulla on aiemmin ollut vaikeuksia löytää kangaskauppoja suuristakin kaupungeista, etenkin kun en ole halunnut vuokrata autoa kangaskauppareissua varten. Nyt halusin varmistaa, että en jää ilman pehmeitä tuliaisia, ja tilasin varmuuden vuoksi noin viikko ennen matkaa erilaisia tilkkutyöpuuvilloja matkakohteeseen Jimmy Beans Woolilta. Vaikka nettiostoksissa on aina omat riskinsä, tilaus osoittautui järkeväksi valinnaksi (mm. yhdisteltäviksi ajattelemani Tim Holzin Eclectic elements -sarjan kankaat eivät mielestäni livenä sovi yhteen, vaikka kaikkien kankaiden värin nimi oli sama (taupe)).
 

 

Värien yhteensopivuusongelmasta huolimatta näille palasille on jo suuria suunnitelmia.

Nimittäin siinä vaiheessa kun pääsin oikeaan tilkkutyöpuotiin (jossa oli matkaoppaiden mukaan 6 000 pakkaa erilaisia kankaita), jähmetyin ihastuksesta, enkä osannut valita mitään ostettavaa. Lopulta päätin keskittyä valitsemaan fat squareja pienestä hyllystä,  jonka valikoima oli edes jotenkuten hallittavissa. Old Country Storessa on aimmin ollut jonkinlainen tilkkutyönäyttely puodin toisessa kerroksessa, mutta nyt se oli minuun harmikseni (ja matkaseuran helpotukseksi) suljettu.

 

10 lihavaa neliötä sai Old Country Storesta 20 dollarilla (plus verot)

New Yorkin -reissulla pääsin vihdoin käymään Moodissa. Olen jostain syystä aina osunut paikalle silloin, kun kauppa on ollut kiinni. Liikkeellä ei ole sisäänkäyntiä katutasossa, vaan ostoksille pääsee kun tietää mennä sisälle oikeaan rappuun ja ajaa hissillä hissipojan kanssa kolmanteen kerrokseen. 

Kauppa oli todellakin täsmälleen sellainen, kuin mitä Project runway antaa ymmärtää. Silkkiä oli sifonkina, satiinina ja jopa neuloksena. Ja vaikka mitä muuta. Olin kuitenkin yllättynyt, että monista kankaista puuttui Eurokankaan helmasynnin tapaan materiaalitiedot. Myyjät olivat amerikkalaiseen tapaan yli-innokkaita, enkä meinannut saada katsella rauhassa, kun heillä oli kiire leikkaamaan ensimmäistä valitsemaani kangasta. Valtavasta valikoimasta ostoskoriini päätyi kaksi huolella valittua kangasta, postauksen toisessa kuvassa näkyvä viskoositrikoo ja kauan etsimäni musta brodyyrikangas, joka ei todellakaan ole mikään pikkusievä, kuten brodyyreillä on usein tapana. Etenkin jälkimmäisen löytymiseen olen supertyytyväinen.

Brodyyri jolla on luonnetta

Nyt olisi taas materiaaleja ja onnekseni jopa joitain ideoita mitä materiaaleista voisi tulla. Vielä pitäisi saada inspiraatio tarttua ompelukoneeseen, eikä vain ihastella kankaita ja etenkin lempihankintaani, jolle ei vielä ole minkään valtakunnan suunnitelmaa:

 

Perhoset lentää sun uniin

Kun kysyin syntymäpäivälahjatoiveita, sisko ehdotti, että voisin yllättää hänet.

Mikä olisikaan yllättävämpää, kuin antaa syntymäpäivänä sama lahja joka paljastuu paketista noin joka toinen joulu ;) ?

Eipä sillä, ilmeisesti siskoni on ollut ihan tyytyväinen aiempiin versioihin, koska osa on aikojen saatossa kulutettu puhki asti.

Lahjan menestys perustuu kaavaan, jonka löysin yläaste- tai lukioikäisenä. Housut ovat mukavat päällä ja superhelpot ommella, ehdoton lempikaavani siis. Eniten aikaa menee kappaleiden siksakkaamiseen. Olen onnistunut hukkaamaan alkuperäiset kaavat, joten olen ottanut alkuperäiset itselleni tehdyt ja puhkikuluneet housut kaavakäyttöön. Flanellin kanssa leikkaaminen on helppoa: vanhat housut uudelle kankaalle ja sakset suihkimaan. Kankaat tarraavat mukavasti toisiinsa, joten edes nuppineulaamista ei tarvita. Ollaan kaiken lisäksi siskon kanssa suunnilleen saman kokoisia, joten ihmeempiä muutoksia ei kaavaan ole tarvinnut tehdä.

Nyt olin kuitenkin ostanut vähän nuukaillen kangasta, koska se on amerikkalaista tuotantoa (= hyvänlaatuista, mutta yksilevyistä) ja aikuisen housuihin riittävälle palalle kertyy helposti hintaa. Siksi hienostelin, ja kankaan riittämisen nimissä tein vyötärölle alakaitaleen kankaan sivusta. Vaikka itse sanonkin, niin housuista tuli tosi mukavat ja oli vähällä, että sisko olisi joutunut tänä vuonna tyytymään pelkkiin itse tehtyihin korvakoruihin.

Nyt kuitenkin housujen ja korvisten myötä onnea ja kauniita unia syntymäpäiväsankarille!

Terveisiä lomalta!

Kävin lomailemassa Atlantin toisella puolen (tietysti itse tehdyt housut jalassa).

Philadelphiassa vastaan osui Magic gardens eli Isaiah Zagar -nimisen taiteilijan luoma valtava mosaiikkitaideteos. Se osui suoraan inspiraatiohermoon.

 

 

Vierailun päätteeksi jätin taiteilijalle terveisiä:

P.S. Reissusta saattoi tarttua mukaan muutama kangas, mutta en ole ehtinyt vielä kuvata tuliaisia...