Arjen luksusta

Olen niitä ihmisiä, jotka eivät osaa luopua. Etenkään hyvistä vaatteista. Kun olen tykästynyt johonkin vaatteeseen, pidän sitä kirjaimellisesti hajoamispisteeseen saakka. Onni on, että osaan ommella, sillä ompelemalla olen saanut monistettua useita lempivaatteita, joista luopuminen olisi muuten ollut liian tuskallista.

Tällä kertaa jouduin luopumaan yli 10 vuotta sitten ostetuista housuista. Löysin ne Helsingin keskustan Aleksi 13 -liikkeestä mallikappaleiden poistomyynnistä. Hinta oli halpa. Housut on valmistanut Luhta. Housut olivat viikonloppujen lempparini, niillä oli hyvä mennä ruokakauppaan ja sienimetsään. Kävi kuitenkin niin, että 10 vuoden aikana aurinko kulutti kangasta ja se oli lopulta aivan kauhtuneen näköinen. Lahkeet olivat rispaantuneet. En kehdannut enää lähteä housut päälläni edes metsään, koska sienet olisivat nauraneet minulle.

Eräs kaunis lauantai kun olin ostamassa kangasta joululahjoja varten, löysin Tyykipuodista aivan täydellisen ihanan popliinin, joka oli kuin luotu uusiksi lauantaihousuiksi. Ostin sitä parisen metriä (ja ilmeisesti pitää käydä huomenna hakemassa loput mitä kauppaan jäi). Sitten karaisin itseni ja leikkasin vanhat housut saumoista paloiksi. Melkein tirautin kyyneleen vanhojen housujen muistolle.

Sitten seurasi armotonta kankaanasettelutetristä, ompelujärjestyksen pohtimista, ompelua, silitystä (yäk), pähkimistä, ompelua, silitystä (yök taas) ja niin edelleen. Lopulta kasassa olivat entistä paremmat lauantaihousut. Ehdin ne jo testatakin. Hyvät on. 

Ihmeellisiä asioita sitä ihminen saa aikaan kun vaan viitsii tehdä taskut ja whatnot eikä vain yritä luistella helpoimman kautta ja huomaa jälkikäteen että ois se kiva jos sais avaimet ja nenäliinan johonkin paikkaan. Vielä kun onnistuisi pääsemään valoisaan aikaan kameran ääreen, jotta kuvien ottaminen yksityiskohdista onnistuisi...

Hauskaa viikonloppua! 

Olipa kerran...

...siskollani kivan mallinen paita, jota "lainasin" hänen tietämättään.

Paita oli niin kiva, että piti saada oma samanlainen. Alkuperäisen väri ja kankaan laatu ei kuitenkaan ollut ihan huippumieleinen, eikä mallikaan täysin imarteleva, joten pientä säätöä piti harjoittaa.

Kankaan löysin Eurokankaasta ja pitsit omasta varastosta. Mallin sain toistettua asettelemalla siskon paidan kankaalle ja leikkaamalla sen perusteella suunnilleen sinnepäin sopivat palat. Mietin hetken, josko piirtäisin leikkaamistani paloista kaavat. Koska leikkaaminen kesti useamman tunnin, oli ompeluinto kuitenkin liian kova ja kaavojen piirtäminen jäi. Koska paidasta tuli niin kiva, nyt tietysti harmittaa, koska joudun käymään saman asetteluruljanssin läpi jos haluan tehdä samalla mallilla uudestaan. Mutta niinhän se on, että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis ja sen edestään löytää minkä taakseen jättää.

Sen verran täytyy kuitenkin itseään kehua, että muistin kerrankin asetella kaavat kankaalle jotenkin järkevästi. Yleensä olen liian täpinöissäni leikkaamassa ja unohdan kuvioiden kohdistuksen.

Vaikka sain muutettua mallia kangasvalinnalla huomattavasti pois yö- ja alusvaategenrestä, en oikein osaa päättää kehtaanko pitää paitaa töissä. Hjälp! Pistäisitkö sinä tämän paidan arkena päälle muuanne kuin höyhensaarille?

Rikkinäinen levy

Ompelin itselleni vaihteeksi vesiputouskauluspaidan. Näitä ei olekaan ennen nähty tässä blogissa (eipä). Anekdoottina kerrottakoon, että kangas on tällä kertaa Tyykipuodista ja Nina kertoi, että heillä oli leikkimielinen myyntikilpailu menossa: Leena oli valinnut puodin valikoimaan pienikuvioisen mustan trikoon ja Nina ja Katriina yhdessä vastaavan, mutta hiukan eri tyylisen ja suurempikuvioisen version ja ilmeisesti näiden kahden kankaan kysynnästä oli ollut erimielisyyttä, koska ostohetkellä puodissa oli käynnissä kisa siitä kumpi kangas myytäisiin ensin loppuun. Minä äänestin lompakollani Nina ja Katriinan ehdokasta voittoon. Sori Leena.

Vapise Kissi Vähähiilari!

Jotta tämä ei olisi pelkkää saman vanhan kaavan toistoa ja täysin turha postaus, päätin kirjoittaa pienen tutoriaalin siitä kuinka huolittelin paidan takakappaleen kaula-aukon. Toivottavasti se lukija, joka eksyi blogiin hakusanalla "trikoo kaulaaukon ompelu" on vielä kuulolla.

Eli siis, koko paidan ompelu aloitetaan huolittelemalla etu- ja takakappaleen kaula-aukot. Etukappaleen osalta tämä tarkoittaa sitä, että reunaan siksakataan kiinni joustopitsi, joten ei siitä sen enempää.

Takakappaleen kanssa saa sen sijaan olla vähän tarkempana.

Ensin leikataan kankaasta suora, takakappaleen pääntien pituinen ja noin 3,5-4 cm leveä kaitale (en ole leikatessa mitään viivottimia käyttänyt, joten oma versioni saattaa olla tai olla olematta sen 4 cm).

Sitten kaitale taitetaan kahtia pituussuuntaan nurjat puolet vastakkain. Kannattaa tehdä taitos vähän siistimmin kuin minä alla olevaa kuvaa varten, tässä oli pääideana näyttää havainnollisesti taitoksen suunta :).

Sitten nuppineulataan kaitale takakappaleen kaula-aukolle kappaleen oikealle puolelle niin, että  avoin reuna on kohti kaulaa. Siis näin:

Seuraavaksi ommellaan reuna saumurilla tai ompelukoneen huolittelevalla jousto-ompeleella. Tuloksen pitäisi näyttää tältä:

Seuraavaksi seuraa ompelun ikävin, mutta pakollinen vaihe eli silitys: takakappaleeseen ommeltu kaitale silitetään nurjalle. 

Ja lopuksi kaitaleen reuna tikataan kiinni takakappaleeseen takakappaleen oikealta puolelta.

Sitten vielä lopuksi langanpäät solmuun ja lyhyiksi. Nyt kappaleen oikealla puolella näkyy vain sauma noin sentin päässä kaula-aukosta ja nurjalla puolella pitäisi näyttää tältä:

Valmis!

Koska meikäläinen kynäniska ja riukukäsi ei Kissiä päihitä, tämä paita pääsee käyttöön esimerkiksi aiemmin itse neulotun takin kanssa (huomaa superluonnollinen asento/poseeraus).

Hauskaa viikon jatkoa!

 

Tekosyitä ja jotain valmista

Vaikka blogin päivitystahdista voisi luulla jotain ihan muuta, olen ommellut viimeaikoina vimmatusti. Tuotokset ovat olleet osa erään J. Pukin auttelukampanjaa ja sen takia pysyvät minun ja ompelukoneeni välisenä salaisuutena Jessen synttäreihin saakka. Kannattaakin ottaa välipäivinä lomaa, lataan sitten ompelukset eetteriin. Toivottavasti mahdollisimman moni lahjottava suostuu malliksi.

Koska en ole perusluonteeltani mikään altruistinen enkeli, piti joululahjaompelun sekaan tehdä jotain itselleni. Koska kaappeihin on ajan kuluessa kertynyt yhtä sun toista (ja koska joululahjakangasostoksilta kotiutui enemmän itselle kuin lahjottaville sopivia rättejä) pystyin hemmottelemaan itseäni oikein olan takaa.

Kangas on pehmeää, ihanaa, juuri minun tyyliini sopivaa, mutta ERITTÄIN vaikeasti ommeltavaa viskoosi-elastaanitrikoota Tyykipuodista viime kesältä. Uskomatonta mutta totta, raidat ovat oikeasti mustia, eivätkä mitään laivastoteemaan sopivia sinisiä. Olin suunnitellut kankaasta jonkunlaista liehuketakkia, joten sitä oli lähes riittävästi tähän syksyn 2014 Ottobre Woman -lehdestä löydettyyn malliin. Jouduin leikkimään tetristä, että sain leikattua kaikki kappaleet. Lopullinen leikkaussuunta on kuitenkin mielestäni onnistunut, tykkään etenkin sivusauman siksak-kuviosta. 

Olen lähes millilleen Ottobren kokoa 36, mutta vaate tuntuu valtavalta päällä. Keskikappaleet olisivat saaneet olla reilusti kapeammat, mutta menee tämä näinkin. Kaula-aukko on kuitenkin niin järkyttävän suuri, että alla on pidettävä t-paitaa kuten näissä kuvissa. Suunnittelen myös paitaan sopivan huivin tekoa eräästä erittäin ihanasta batistia muistuttavasta puuvillasta, jonka sain viime kesänä tuliaiseksi Skotlannista. Samaa koko-ongelmaa on ollut aiemminkin Ottobren mallien kanssa, joten tyköistuvampia juttuja en enää siitä lehdestä omalla koollani tee.

 

Hyvää alkavaa viikkoa ja koittakaa jaksaa marraskuun synkkyyttä, joulu tulee kohta!