Olen niitä ihmisiä, jotka eivät osaa luopua. Etenkään hyvistä vaatteista. Kun olen tykästynyt johonkin vaatteeseen, pidän sitä kirjaimellisesti hajoamispisteeseen saakka. Onni on, että osaan ommella, sillä ompelemalla olen saanut monistettua useita lempivaatteita, joista luopuminen olisi muuten ollut liian tuskallista.
Tällä kertaa jouduin luopumaan yli 10 vuotta sitten ostetuista housuista. Löysin ne Helsingin keskustan Aleksi 13 -liikkeestä mallikappaleiden poistomyynnistä. Hinta oli halpa. Housut on valmistanut Luhta. Housut olivat viikonloppujen lempparini, niillä oli hyvä mennä ruokakauppaan ja sienimetsään. Kävi kuitenkin niin, että 10 vuoden aikana aurinko kulutti kangasta ja se oli lopulta aivan kauhtuneen näköinen. Lahkeet olivat rispaantuneet. En kehdannut enää lähteä housut päälläni edes metsään, koska sienet olisivat nauraneet minulle.
Eräs kaunis lauantai kun olin ostamassa kangasta joululahjoja varten, löysin Tyykipuodista aivan täydellisen ihanan popliinin, joka oli kuin luotu uusiksi lauantaihousuiksi. Ostin sitä parisen metriä (ja ilmeisesti pitää käydä huomenna hakemassa loput mitä kauppaan jäi). Sitten karaisin itseni ja leikkasin vanhat housut saumoista paloiksi. Melkein tirautin kyyneleen vanhojen housujen muistolle.
Sitten seurasi armotonta kankaanasettelutetristä, ompelujärjestyksen pohtimista, ompelua, silitystä (yäk), pähkimistä, ompelua, silitystä (yök taas) ja niin edelleen. Lopulta kasassa olivat entistä paremmat lauantaihousut. Ehdin ne jo testatakin. Hyvät on.
Ihmeellisiä asioita sitä ihminen saa aikaan kun vaan viitsii tehdä taskut ja whatnot eikä vain yritä luistella helpoimman kautta ja huomaa jälkikäteen että ois se kiva jos sais avaimet ja nenäliinan johonkin paikkaan. Vielä kun onnistuisi pääsemään valoisaan aikaan kameran ääreen, jotta kuvien ottaminen yksityiskohdista onnistuisi...
Hauskaa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti