Ja se toistaa samaa kaavaa

Keskustelin kerran työkaverin kanssa käsitöistä ja hän totesi, ettei oikein tykkää ommella, koska vaatteista tulee aina jollain tavalla erilaisia kuin hän projektia suunnitellessa on kuvitellut. Hän myös kysyi, käykö minulle niin. Vastasin tapani mukaan ensimmäisenä päähän tulleen ajatuksen eli ei.

 

Taisin kuulostaa aika ylimieliseltä ja itseeni tyytyväiseltä p*skiaiselta. Olisi pitänyt tajuta lisätä perään, että toistan paljolti samoja hyväksi havaittuja kaavoja, teen vaatteita vanhojen paloiksi leikattujen ostovaatteiden pohjalta ja siinä tapauksessa että teen jotain uuden kaavan perusteella, ensimmäinen tekele on aina ns. sovituskappale, jolta en suoraan sanottuna odota yhtään mitään. Eikä tietenkään 20 vuoden harjoittelu ole mennyt kokonaan hukkaan, pahimmat mokat tuli tehtyä ensimmäisten kymmenen vuoden aikana.

Tämän erittäin pitkän aasinsillan kautta päästään siis siihen, että olen taas jumittunut yhteen kaavaan eli tällä kertaa Sammalikkoon syksy/talvi 2014 Ottobre Woman -lehdestä. Näistä linkeistä pääset kurkkaamaan aiemmin tekemiäni versioita.

Kaavasta on tullut ehdoton suosikki, sillä istuvuus on mielestäni omalle kropalleni pienen modauksen jälkeen loistava. Kuten kuvistakin näkyy, minua on siunattu muuhun kokooni nähden suurella ahterilla ja sen takia ohjeen mukaisesti toteutettuna etukappale nousee korkeammalle kuin takakappale ja eteen tulee pieni ns. munapussi. Sen voi kuitenkin korjata helposti avaamalla vyötärökaitaleen ja etukappaleiden välisen sauman ja ompelemalla vyötärökaitaleen kiinni alemmas etukappaleeseen.

 

En edes viitsinyt purkaa saumaa vaan saksin sen auki kun ajattelin, ettei vyötärökaitaleen pientä epätasaista korkeutta huomaa tästä Eurokankaan digiprintatusta puuvilla-elastaanitrikoosta.

Muuta jaettavaa ei sitten tänään olekaan, koska samaisesta Ottobre Woman -lehdestä tekemäni ulkoilupusakan sovituskappale oli aivan liian pieni eli väljyysvara oli unohdettu kaavasta, enkä siis päässyt edes leikkaamaan varsinaista kangasta. Siitä huolimatta hyvää viikonlopun jatkoa!

Seesteinen sunnuntai

Eilen iski elämäni ensimmäinen migreeni ja olen vieläkin hieman pökerryksissä sen jäljiltä. Ei huvita tehdä mitään muuta kuin hengata kotona ja ehkä vähän ommella. Siis täydellinen bloggaus-päivä! Ulkona sataa lunta postikorttimaisemaan ja muistin, että onhan minulla muutakin esiteltävää kuin pelkät ompelukset.

Joululomalla tuli nimittäin nikkaroitua miehekkeen kanssa yhteistuumin naulakko eteiseen. Idean olin saanut jo yli neljä vuotta sitten kun ostettiin nykyinen asunto, mutta kuten niin usein tässä taloudessa, toteutus sai odottaa täydellistä hetkeä. Minä toimin pääsuunnitelijana, työnjohtajana, maalarina ja "koukkujen" mutterien kiristäjänä, miehelle jäi hommaksi sirkkelöidä oikean kokoinen taustakappale, akkuporakoneilla siihen reiät koukkujen ruuveille sekä rakennella taustapuolelle kiinnitysmekanismi. Mieheke porasi naulakolle reiän seinään, minä huudatin reiän alla imuria ettei pöly levinnyt koko huusholliin.

Ja täytyy sanoa, että ilokseni naulakosta tuli juuri sellainen kuin suunnittelin. Alarivissä on tavalliset Clas Ohlsonilta ostetut ovennupit takkien ripustuslenkkejä varten ja ylempänä on koristeena Indiskasta silloin neljä vuotta sitten hankittuja nuppeja. Kokonaisuus on raikas ja vaalea jotta pieni eteisemme pysyy yleisilmeeltään selkeänä, mutta naulakossa on kuitenkin vähän väriä ja pieni juju. Alunperin ajattelin ostaa eteiseen pari Ray ja Charles Eamesin Hang it all -naulakkoa, jotka olisivat maksaneet yhteensä noin 600 euroa. Tämän kokonaisuuden hinnaksi tuli arviolta 50 euroa eikä samanlaiseen tarvitse törmätä jokaisessa sisustuslehdessä.

Ai niin, kuvissa esiintyvä omituinen pötkylä on tämän päivän ompelukseni eli joogamaton kuljetuspussi.

Päälikangas on kesällä Jenkeistä tilattua Amy Buttlerin tilkkutyöpuuvillaa, vetoketjun ja kantohihnahärpäkkeen löysin omista varastoistani (alkuperä tuntematon, todennäköisesti purettu jostain rikki menneestä vaatteesta/laukusta) ja vuorikangas on vettä kestävää nurjalta puolelta metallipinnoitettua ulkoiluvaatekangasta Tyykipuodista. Täytyy sanoa, että uskon entistä enemmän sanontaan "aika tavaran kaupitsee", sillä olen monesti miettinyt mitä ihmettä varten säilytän melkein neonpinkkiä haalarivetoketjua, mutta tulihan sekin päivä eteen kun sitä tarvittiin.

Kuten yllä olevista kuvista näkyy, pussin vuori on koottu useista paloista ja se on ulkoiluhousuista yli jäänyttä kangasta. Tai siis jotta sain riittävästi kangasta, jouduin leikkaamaan yhdestä kaapissa odottaneesta kankaasta uudet ulkoiluhousut vanhalla hyväksi todetulla kaavalla :). Kukahan ompelisi housut kasaan?

Mitään kaavaa en tähän työhön käyttänyt, vähän mittailin joogamattoni leveyttä ja ympärysmittaa rullattuna ja leikkasin kappaleet vähän sinnepäin sopimaan mittoihin. Kuten tällaisissa töissä aina, tulos ei ole myöskään ihan täysin sopiva, mutta vähän liian pitkä kuljetin antaa kivasti tilaa joogasukille ja tuo vähän pelivaraa jotta maton saa tungettua helpommin pötkelöön sisään.

Nyt ei muuta kuin namaste ja hyvää alkavaa viikkoa!