Here we go again

Ool rait... Ollaanko valmiina?

Kohta lähtee...

Nimittäin ompelut taas käyntiin!

Eli ensimmäinen vaate kesän kangasostoksista on valmiina! Kaava on jotakuinkin tavallinen kahdesta kappaleesta tehty t-paitahommeli. Olen joskus aikaa sitten kehitellyt itse kaavan ja nyt sitten leikkasin vanhan paidan perusteella tämän version. Koska hartiani eivät ole erityisen leveät, riittää hihoissa hyvin tilaa vaikka ne onkin ympätty etu- ja takakappaleen kanssa samaan kappaleeseen. Siis superhelppoa ommeltavaa.

En ymmärrä miten jumppavaatteita on muka aina liian vähän vaikka niitä ompelisi kuinka ahkeraan. Seuraavakin urheilupaita on siis jo työn alla. Sen suhteen asetin riman vähän korkeammalle ja saumoja on enemmän kuin kolme. Saas nähdä millon se valmistuu.

Hauskaa viikonloppua!

Kyllä minä niin mieleni pahoitin

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun en kuunnellut järkeni ääntä, vaan tein niin kuin Suuren Käsityön ohjeessa käskettiin. Ostin maailman mageimman kankaan erään tutun muksun syntymäpäivälahjaa varten ja löysin siihen sopivan puolisiistin kaavan (SK 1/2014, malli 18). Selvittelin puoli päivää netissä mitä kokoa tutun muksun ikäinen lapsi saattaisi käyttää ja käytin aikaa ja vaivaa kaavojen asetteluun. Päätin tehdä oikein yksityiskohtia: ompelin paidan hihoihin kyynärpääpaikat tasan siihen kohtaa mitä ohjeessa sanottiin, vaikka pieni ääni päässäni sanoi, että jokin tässä ei nyt mene oikein. Eikä sitten mennytkään:

Voihan kerpele sentään minkä teit, Suuri Käsityö 1/2014 (malli 18, Pusero). Mille ihmeen avaruusolioille suunnittelette vaatteet, kun ainakaan kenelläkään tuntemallani humanoidilla ei osoita kyynerpäät suoraan vartalon sivuille, vaan pikemminkin taaksepäin selän kanssa samaan suuntaan!

Eihän siinä auttanut muu, kuin irroittaa hihat ja leikata uudet. Onneksi kangasta oli sen verran jäljellä, että riitti. Harmittaa vaan kun olisin siitä saanut jotain muuta vielä tehtyä.

Ompelu - onko se jotain syötävää?

Kesän aikana lempiharrastukseni ompelu pääsi muuttumaan lähes kokonaan kankaanostoharrastukseksi. Hyvä jos edes muistan miten ompelukone toimii. Tekosyitä ja selityksiä on helppo keksiä, mutta ne eivät auta tilanteessa eteenpäin. Siispä on aika tunnustaa synnit, siirtyä korjaamaan syntyneet vahingot ja luoda uusi strategia, jonka avulla vältyn samanlaisilta repsahduksilta jatkossa. Aloitan syntien tunnustamisesta.

 

Synnit.

 

Osa 1

Ennen kesäloman alkua käväisin työmatkalla Atlantin toisella puolen ja tilasin "pieneksi" matkamuistoksi erilaisia trikoita Fabric.com-sivustolta (kankaat kuvan oikeassa alareunassa). En ollut aiemmin tilannut nettikaupoista muuta kuin käsityöpuuvilloja ja flanelleja ja nyt halusin kokeilla miten trikoiden tilaus onnistuisi ilman hypistelyä. Pitkän pähkäilyn jälkeen päädyin tilaamaan kuviollista viskoosi-elastaanitrikoota, mustaa Robert Kaufmanin puuvilla-elastaanitrikoota, vaihtelevan paksuisia osioita sisältävä mustaa 100 % puuvillaneulosta (cotton slub, mitä ikinä se sitten tarkoittaakin), alelaarista silmiin sattunutta muodikasta osittain läpinäkyviä kohtia sisältävää mustaa "burnout"-neulosta sekä ehdottomasti etukäteen itseäni eniten kutkuttanutta violettia bambuviskoositrikoota. Kaikki kankaat olivat hyvin edukkaita Suomen hintatasoon nähden riskin minimoimiseksi.

Sitten tuloksiin: kaksi ensin mainittua hankintaa vaikuttaa loistavilta, kolmas eli slub on aavistuksen ohuempaa kuin olisin toivonut, burnout-neulos puolestaa ihan OK näköistä, mutta siitä irtoaa kuituja kuin karvaa vaihtavasta koirasta ja viimeinen eli bambutrikoo ei ole bambua nähnytkään. Etenkin "bambuneulos" siis tuotti aivan valtavan pettymyksen, kun ensimmäisellä vilkaisulla ja kosketuksella pystyin toteamaan sen polyesteriksi. Myöhempi polttokoe varmisti, että kangas oli muovia. En suoraan sanoen ymmärrä, miten noin suuri kangaskauppa voi olla pihalla myymänsä kankaan materiaalista, mutta onneksi asiakaspalvelu pelasi ja sain kankaan hinnan takaisin, eikä minun edes tarvinnut lähettää kangasta takaisin. Summa summarum,  kokeiluna ostos oli ihan hauska, mutta ei selkeästikään sovi täsmäostosten tekemiseen. Harmi ettei kankaissa ole samalla tavalla vakiintuneita tuotemerkkejä kuin langoissa ja käsityöpuuvilloissa, se helpottaisi kovasti tällaisen materiaalinipottajan nettiostamista.

Osa 2

En tiedä mistä se lähti, mutta jostain syystä olen muodostanut itselleni käsälomanaloitusrutiiniksi Marimekon Herttoniemen tehtaanmyymälässä vierailemisen viimeisen työpäivän päätteeksi. Jatkoin perinnettä tänäkin vuonna. Myymälää oli uusittu sitten viime käyntini ja se ei enää näyttänyt yhtä tutun nukkavierulta kuin ennen. Harmi, koska olen aina pitänyt myymälän penkojaistunnelmasta ja etenkin myytävistä kankaista, joiden laatu on ollut yksinkertaisesti voittamaton. Vaatetuskankaiden valikoima oli tänä vuonna aika suppea, enkä oikein löytänyt mitään mieleistä. Paitsi eräästä laarista, jossa oli valmiiksi koottuja 4 palan pusseissa resoreita. Pussi taisi maksaa 4 euroa ja palojen pituus oli puoli metriä. Kyllä, se ei ollut painovirhe vaan metrihinta oli todellakin 2 euroa! Olen ylpeä itsestäni, etten ostanut kuin kaksi pussia. Siinäkin on jo nimittäin riittävästi resoria koko loppuelämäkseni, etenkin kun värivalikoima koostui pääasiassa sinisestä, joka ei ole yleensä ollut vaatekaappini suosituin väri. Hurskaana voin kertoa, että resorit pääsivät heti käyttöön, sain nimittäin korjattua tuon yllä olevassa kuvassa näkyvän hupparin hihat korvaamalla puhki kuluneet resorit uusilla. Vau, hyvä minä! Ainakin sadasosa ostoksista on siis otettu käyttöön!

Osa 3

Ilmeisesti siskoni tuntee minut hyvin, sillä sain häneltä syntymäpäivälahjaksi Jelly Roll:in. Enkä nyt tarkoita englantilaista kääretorttua, vaan jotain paljon, paljon makeampaa eli Lewis & Irenen suunnittelemista kankaista leikatuista suikaleista kiepautetun pienen rullan. Ihana lahja, kiitos!

Osa 4

Ostin keväällä uuden joogamaton ja kuinka ollakaan, se ei mahdu vanhan joogamattoni pussiin. Niinpä ajattelin ommella uuden. Sitä varten kävin ostamassa Eurokankaasta palan vedenpitävää kangasta vuoriksi. Kuinka ollakaan, mukaani tarttui aivan ihana digipainettu avaruustrikoo ja palalaarista ongittu eläinkuositrikoo. Tässä vaiheessa olin ilmeisesti unohtanut mitä itsehillintä merkitsee ja päätin tuomita itseni kangaskauppakieltoon siihen asti kunnes kangaskaapissani on tilaa uusille hankinnoille.

Seuraavalla kerralla voin toivottavasti blogata jostain valmistuneesta käsityöstä. Innostuin kesälomalla neulomaan muutamia "salaisuuksia", jotka päätyvät pukinkonttiin, joten vaikka en saisi ompeluparannusta tehtyä, viimeistään jouluna on luvassa valmistuneita :).

Taskututoriaali

Pikkusisko se vaan vanhenee, vaikka minä pysyn ikuisesti nuorena. Annoin siskolle syntymäpäivälahjaksi tänä vuonna yöpuvun. Sisko oli intoillut paidan kankaasta (lue käskenyt minun ostaa sitä ja tehdä hänelle siitä jotain) jo joulun aikoihin. Paita on tehty puhki käytetyn Nanson yöpaidan riekaleiden perusteella ja olen ihan hitokseen ylpeä siitä että keksin ihan ite keinon saada paidan paikkataskut jotakuinkin siisteiksi. Ajattelinkin nyt jakaa kikkani taskujen teosta.

 

Taskujen kiinnitys tehdään ompelun ensimmäisenä vaiheena. Tarvitset siis alkuun kaksi taskukappaletta ja noin 3-4 cm leveää kaitaletta, joka saisi olla reilusti taskun reunaa pidempi. Kaitale leikataan myöhemmin oikeaan mittaan, joten tässä vaiheessa ei tarvitse olla vielä mitan kanssa liikenteessä.

Ensiksi huolitellaan taskukappaleen yläreuna (=taskunsuu), taitetaan huoliteltu reuna nurjalle (noin 1 cm) ja taitetaan vielä reuna uudestaan nurjalle (noin 3 cm). Tässä vaiheessa käytetään mittaa jotta saadaan vakiolevyiset taitokset. Myös silitysraudan saa kaivaa esiin, sillä taitokset silitetään siisteiksi.

Ommellaan taitos joustavalla suoralla ompeleella tai kaksoisneulalla oikealta puolelta. Itse suosin ensimmäistä vaihtoehtoa. Asetetaan kaitale ja taskukappale oikeat vastakkain, taskun sivusauman puoleinen reuna ja kaitaleen pää kohdakkain. Ommellaan kaitale kiinni taskukappaleen reunaan huolittelevalla ompeleella.

Käännetään kaitale nurjalle saumanvaraa taittamatta. Kaitaleesta jää reuna taskun oikealle puolelle. Kavennetaan kaitale sopivan levyiseksi (= nurjalle jää saumanvara + 0.5-1 cm leveydeltä kaitaletta). Huolitellaan kaitaleen kavennettu reuna. Lyhennetään kaitaleen taskunsuunpuoleinen pää noin 1-3 cm taskukappaletta pidemmäksi. Ulkoreuna saa jäädä reilusti lyhyemmäksi kuin taskukappaleen puoleinen reuna.

Taitetaan kaitaleen pää ja kaitale nurjalle ja silitetään siistiksi. Neulataan taskukappaleet paikoilleen etukappaleeseen ja ommellaan kiinni taskukappaleen ja kaitaleen sauman päältä joustavalla suoralla ompeleella. Taskunsuulle voi ommella ylimääräisen kiekauksen, niin että taskunsuu ei lähde repsottamaan (katso viimeinen kuva valmiista taskusta).

Tadaa, taskut on kiinnitetty! Ompele vaate kokoon normaalisti, taskun sivu jää sivusauman sisään.

Yeah baby, yeah!

Vappuviikonloppu oli ompelujen osalta erittäin tuottelias, sillä kahdessa edellisessä postauksessa esiteltyjen verkkareiden ja kesätopin lisäksi ehdin tehdä oloasun. Ompelua helpotti se, että oloasun koko on itseäni noin 99 cm lyhyemmälle tyypille. Työkaverini saa nimittäin pian vauvan ja jotain lahjantynkää oli keksittävä. Toivottavasti tulokas tykkää Nalle Puhista, sitä sattui sopivasti löytymään kangaskaappini uumenista.

En ole jostain syystä muistanut kysyä tietääkö työkaverini tulevan lapsen sukupuolta, mutta mielestäni tämä kokonaisuus sopii niin tytölle kuin pojallekin turhaan kumpaankaan sukupuoleen viittaamatta. Koska itse en tiedä mitään vauvoista, turvauduin aiemmin miehekkeen kummipojan äidin kehumaan paidan malliin. On kuulemma helppo pukea vauvan päälle, ilmeisesti koska etu- ja takakappale menevät olkapäillä keskenään limittäin ja pääaukko aukeaa aika suureksi puettaessa. Saman tyyppisiä kaavoja on lähes joka toisessa vauvan vaatteiden kaavoja tarjoavassa lehdessä, tämä nimenomainen versio on lokakuun 2010 SK-lehdestä. 

  

Housujen kohdalla päästin luovuuteni valloilleen ja muokkasin samaisesta SK 10/2010 lehdestä kaavaa 26 lisäämällä lahkeisiin upslaakit, jotka voi kääntää suoriksi vauvan kasvaessa (alla olevassa kuvassa vasemmanpuoleisessa lahkeessa upslaaki ylös käännettynä, oikealla lahje suorana). Housujen college on omista lököverkkareistani yli jäänyttä leikkuutähdettä ja vyötärön resori ilmeisesti äitini kangasvarastoista perimääni yli 20-vuotiasta neulosta. Uusia kangashankintoja ei siis tätä settiä varten tarvinnut tehdä. Päinvastoin tulin kaivelleeksi erinäisiä jämätrikoopaloja esiin ja totesin, että ne eivät olekaan täysin käyttökelvottomia, vaan aika moni niistä sopisi vauvan vaatteisiin.

Toivotaan, että vielä vapunkin jälkeen on elämää eli että pääsisin taas pian ompelukoneen ääreen!

Yksityiskohtia, yksityiskohtia

Vappuna ommeltujen vaatteiden esittely jatkuu, vuorossa yksityiskohtia täynnä oleva kesätoppi.

Ihastuin heti SK 5-6/2013 -lehden ilmestymisen aikaan paidan malliin (lehden malli numero 3 eli kukkadigiprintistä ommeltu toppi). Leikkasin paidan kappaleet noin vuosi sitten kun tein samasta kankaasta aiemmin esitellyn t-paidan. Ompelu kuitenkin tyssäsi ohjeen ensimmäiseen kohtaan, joka kuuluu näin: "Ompele poimulangat jokaiseen neljän etukappaleen merkittyihin kohtiin. Poimuta etukappaleiden kaitaleiden mittaan. Taita kaitaleiden pitkiltä sivuilta saumanvarat nurjalle ja ompele kaitaleet poimutusten päälle kappaleiden oikealle puolelle."

Siis apua! Olipa saatu poimutus, silittäminen ja harsiminen sekä paksuhkon epätasaisen ja venyvän trikoon tikkaaminen kuulostamaan yksinkertaiselta ja suoraviivaiselta. Vaikka olin jo etukäteen varma, että hommasta ei tulisi mitään, lopputulos on mielestäni aika siedettävä:

Oikeastaan koko paidan suosikkiyksityiskohtani!

Sen sijaan kokonaisuus osoittautui lopulta mielestäni itselleni huonosti sopivaksi. Yllä olevassa kuvassa vaikutelma ei ole aivan toivoton kun topin päällä on pitkähihainen, mutta alla olevasta kuvasta käy mielestäni aika selväksi miksi topin malli ei ole minua varten.

Ensinnäkin paidan pituus on aivan väärä minulle, se loppuu ikään kuin kesken. Helman tulisi olla vähintään 5-10 cm pidempi. Toisekseen kuppikokoni on aivan liian pieni tähän paitaan, se sopisi paljon paremmin ns. runsaspoviselle henkilölle. Ja vielä lopuksi, vaikka tein paidan ilman saumanvaroja omien mittojen mukaisella koon 36 kaavalla, paita on mielestäni minulle liian leveä hartioista.

Sen sijaan olin positiivisesti yllättänyt kuinka hyvin tuollainen runsaampi, vyötäröltä rypytetty malli sopii minulle takaa. Olen myös erittäin tyytyväinen paitaan teknisenä ompelusuorituksena. Ilmeisesti olen jossain vaiheessa oppinut jotain kun alan saamaan vähän vaikeammistakin jutuista sisäisen laaduntarkastajani kelpuuttamaa jälkeä. Kuten olen tainnut aiemminkin mainita, en yleensä oleta kummoisia tehdessäni vaatteita kaavasta ensimmäistä kertaa. Tällä kertaa ompelu oli alun säikähdyksestä huolimatta erittäin mukavaa ja valmiin paidan huono istuvuus ei harmita, koska siskoni osoitti alustavaa kiinnostusta paitaa kohtaan ja se saattaakin sopia hänen vartalolleen huomattavasti paremmin.

P.S. Valokuvissa jalassani vuonna 2008 itse ommellut farkut.

P.P.S. Tulossa vielä yksi postaus vappuna valmistuneista vaatteista.

Pieniä jujuja

Tavallisia perusvaatteita käyttävät sanovat usein, että vaatteessa pitää olla joku pieni "juju". Vappuna yhdellä lempikaavoistani valmistuneet verkkarit (Loungers-svetarihousut Ottobre Design woman 5/2011) näyttävät tavallista tavallisemmilta pökiltä, mutta niissä on pieni juju, joka ei näy valokuvissa.

Kangas on nimittäin ohutta bambucollegea, joka on puuvillaan verrattuna aivan taivaallisen pehmeää (ostopaikkana oli Tyykipuoti). Olen hillonnut tätä ihanuutta kaapissa jo varmaan puoli vuotta, mutta nyt vihdoin vanhat collegeni rupeavat olemaan sen verran venähtäneessä kunnossa, että siistimmille kotihousuille oli tarvetta. Vähän jännittää miten bambu kestää kulutusta ja pesua. Olen tehnyt samalla kaavalla yhdet puuvillacolleget ja yhdet puuvilla-polyester-sekoitekollarit. Molemmat ovat olleet käytössä noin 3-4 vuotta. Puuvillaiset eivät ole vielä varsinaisesti kuluneet tai nyppyyntyneet, mutta ovat venyneet senkin edestä, kun taas sekoitecollegeissa on näkyvissä sekä pientä nyppyyntymistä että kankaan venymistä. Kumpikaan kangas ei kuitenkaan muistaakseni ollut mitään erityisen arvokasta joten odotukset eivät olleet yhtä korkealla kuin bambun suhteen.

Yhtään mitään muuta erityistä näissä housuissa ei sitten ole, mutta tässä vielä lähempiä kuvia taskuista, jotka ovat ihanan helpot tehdä.

 
Etulahkeen reuna eli taskunsuu siis huolitellaan ensin ja taskukappale ommellaan kiinni etukappaleeseen. Taskussa ei siis ole kuin yksi taskukappale. Taskunsuun olen tehnyt huolittelemalla reunan joustavalla ompeleella ja ompelemalla sitten reunaan nurjalle puolelle kolmipistesiksakilla framilon-nauhan. Lopuksi olen kääntänyt taskunsuun reunan nurjalle  joustavalla suoralla ompeleella. Framilon-nauhan avulla se kääntyy kuin itsestään ihan ilman silittämistä, jei! Mielestäni tulos on aika siisti:

Sitten vielä muutama sana verkkarien kanssa käyttämästäni viikko pari aiemmin valmistuneesta urheilutopista. Se kuuluu samaan sarjaan helppoja ja yksinkertaisia vaatteita, jotka sisältävät jujun.

Kuinka ollakaan, myös paidan juju on kankaassa. Vihreä trikoo on nimittäin jo toisella kierroksella, se oli entisessä elämässään urheilupaidan helma. Kuten yleensä, vanha paita meni pilalle kainaloista ja muuttui käyttökelvottomaksi. Kangas oli kuitenkin epätavallisen hyvälaatuista, joten leikkelin paidan paloiksi ja otin hyvänä säilyneet osat käyttöön. Paidan toinen juju on leikkauksessa. Piilotin rinnan muotolaskoksen vaakasaumaan. Tein paidan ilman kaavaa ja sauma sai lopullisen muotonsa sovittaessa, joten saumasta näkee nurjalta kuinka sisäänotto on tehty (alempi sauma on siis alkuperäinen):

 
Ihmeen paljon sai näköjään asiaa kahdesta näin tavallisesta vaatekappaleesta.

Nyt ei kuitenkaan muuta kuin hauskaa alkavaa viikkoa!

Vuoden hauskin juhla

Yleensä vappu on vuoden tylsin tai ainkin toiseksi tylsin juhla, mutta tänä vuonna päätin ottaa siitä kaiken irti ja tehdä jotain hauskaa. Vaikka en ole teekkari, aloitin vapun juhlinnan hyvissä ajoin pitämällä vappuaattona vapaapäivän ja siten sain kaksi kokonaista päivää + viikonlopun aikaa OMMELLA! Pitkästä aikaa kone on tikannut kuin henkensä hädässä ja valmista on syntynyt. Tässä postauksessa ensimmäinen, ikään kuin lämmittelyprojekti, jonka tein heti vappuaattoaamuna.

Kuntosalilla jolla käyn, pidettiin aattona Army- eli Armeija-niminen tunti jonka tarkoituksena on saada jumppailijat kuoleman partaalle vuorotellen vaihtuvilla sykkeenkohotus- ja lihaskuntoliikkeillä. Päätin mennä kyseiselle tunnille, koska mikäs olisikaan parempi hauskan vapun aloitus kuin hikoilla ja hoippua kuin pahemmanlaatuisessa kankkusessa? Juhlan kunniaksi asiakkaita kehoitettiin pukeutumaan armeijateeman mukaisesti. Koska olen vanha kunnon pasifisti enkä omista mitään etäisestikään armeijahenkistä vaatetusta, päätin hoitaa homman asenteella ja kirjoa jumppapaitani selkään koneella iskulauseen. Turha varmaan mainita, että kukaan muu kuin ohjaaja ei ollut ottanut pukeutumiskoodia tosissaan...

No joka tapauksessa, tässä vinkkinä kuinka saat nopeasti ja helposti tehtyä kirjontaa. Taustakankaaksi kannattaa valita joustamaton puuvilla tms, minulla tässä miehelle melkein 10 vuotta sitten tehdyistä ulkoiluhousuista yli jäänyttä tukevahkoa puuvilla/polyester-sekoitekangasta, jonka kiinnitin yksinkertaisesti hakaneuloilla jumppapaitani selkään. Lisäksi tarvitset kaava- tai leivinpaperia, kynän ja muutaman nuppineulan.

1. Piirrä haluamasi kuva tai teksti kaava- tai leivinpaperille. Onnistuu myös niin, että printtaat tietokoneella ensin kuvion tavalliselle paperille ja jäljennät kuvion sitten ohuemmalle paperille jota käytät kirjontaan. En ole testannut kuinka hyvin tavallinen tulostuspaperi kävisi tähän hommaan, epäilen ettei kauhean hyvin mutta voisihan sitäkin joskus kokeilla.

2. Jos haluat päästä helpolla, aseta paperi kankaan oikean puolen päälle niin, että kuva on oikeinpäin TAI jos et aina mene sieltä missä aita on matalin, laita paperi kankaan nurjalle puolelle niin, että kuvasi oikea puoli on vasten kangasta. Nuppineulaile paperi kiinni muutamasta kohtaa tai jos haluat hifistellä, harsi kuva kiinni.

3. Kirjo haluamallasi tikillä kuvasi/tekstisi paperin päältä kankaaseen. Paperi siis kiinnittyy kankaaseesi.

4. Kun kirjonta on valmis, revi paperi irti työstä.

 5. Lopuksi voi vielä päätellä langanpäitä ja jopa silittää työnsä jos on oikein ahkera.

 

Yllä oleva kuntosalivitsi siis kuuluu suomeksi tee maastavetoja, älä sodi. Että jos esim. joku itäisen naapurimaan pressa on kuulolla, kannattaa tosissaan miettiä tota lausetta.

Muita vappuna valmistuneita luvassa piakkoin. Hauskaa viikonloppua!

Lisää jumppahullun vermeitä

Toivottavasti ette ole kyllästyneet urheiluvaatteisiin...

Pääsiäislomalla on ollut aikaa juosta ja jumpata. Salilla on viime aikoina kuitenkin ruvennut ketuttamaan kun kaikki vaatekaapista löytyvät jumppa-t-paidat ovat nukkavierun näköisiä. Eikä ihme, koska uusin niistä on vähintään 5 vuotta vanha. Asia oli kuitenkin nopeasti korjattu ja sattumalta vielä rendikkäällä tavalla. Kangaskaapista löytyi nimittäin noin 20 cm osittain läpinäkyvää pantterikuosista neulosta ja jostain toisesta projektista yli jäänyttä mustaa elastaanitrikoota. Jos olen oikein käsittänyt niin eläinkuosit sekä läpinäkyvät kankaat ovat nyt muodikkaita. Oman kankaani muistan ostaneeni ehkä 90-luvun loppupuolella tai 2000-luvun alussa. Kyllä se sokea kanakin joskus siis jyvän löytää!

Kaavaa en käyttänyt. Visio oli tehdä etukappaleeseen kaareva sauma ja sain siihen mielestäni jopa upotettua vähän rintamuotoiluja. Muuten mallailin vähän kappaleita kaapissa olleen aluspaidan perusteella, mutta lisäsin leveyttä kun en tykkää kauheasti makkarankuorivaatteista salilla.

Uuden paidan lisäksi ajattelin esitellä muutama vuosi sitten tehdyn juoksucollegetakin, jossa on hartioiden jäätymisen estämiseksi yläosassa tuulikangasta. Ostin samantapaisen takin kaupasta ja idea oli niin hyvä, että pitihän se kopioida. Hupussakin on tuulivuori. Tämä kokeilukappale ei ollut 100-prosenttisen onnistunut mm. siksi, että tuulikankaan venymättömyyden takia yläosasta olisi saanut tehdä hieman reilumman, mutta kyllä tämä on tällaisenaankin käyttöön päässyt.

Hyvää pääsiäisen jatkoa!

Vapise NSA ja KGB

Kansalainen, oletko huolissasi suurvaltojen vakoiluohjelmista? Pelkäätkö, että NSA lukee sähköpostisi ja KGB on asentanut mikrofonin asuntoosi? Etkö kuitenkaan kehtaa käyttää foliohattua koska naapurit alkaisivat katsoa sinua kieroon? Ei hätää, ratkaisu ongelmaasi on lähellä. Nyt nimittäin saat ohjeet kuinka voit ommella omat huomiota herättämättömät tavallisia tuulihousuja muistuttavat foliohousut!

 

Piirrä ensin kaavat tuulihousuihin, hyvä vaihtoehto on Ompelukärpäsen lempparit SK 4/2002 -lehdestä. Hanki alumiinipinnoitteista ulkoilukangasta ja tavallista vuorikangasta asiantuntevalta jälleenmyyjältä (tässä esimerkissä ensimmäinen Tyykipuodista ja jälkimmäinen Eurokankaasta). Leikkaa kappaleet kankaista ja ompele! Älä kuitenkaan käytä housuja kuten yllä olevan kuvan esimerkissä, vaan tavoitteena on vähän vähemmän häikäisevät pökät tähän malliin:

 

Haluttu lopputulos saavutetaan ompelemalla vuorikankaasta tehdyt housut kiinni foliohousujesi vyötärölle ns. oikeat puolet vastakkain. Seuraavaksi ihmetellään miten housut saa oikein päin ja kun se on selvinnyt, ommellaan kuminauhalle sopiva kuja vyötärölle (jätä pieni aukko!). Kuminauhan voikin sitten pujottaa kätevästi kujaan toisen lahkeen kautta. Sitten ei muuta kuin kuminauhan ompelu lenksuksi ja kuminauhakujan aukko ommellaan kiinni. Lopuksi vielä käännetään lahkeet.

 

Sitten voitkin ruveta nauttimaan entistä turvallisemmasta elämästä ilman naapurien ilkeitä katseita. Paitsi jos satut asumaan Helsingin kantakaupungissa tai Kalliossa, jossa olet auttamattoman maalaisen näköinen tuulihousuissa. Rumathan nämä housut eivät missään nimessä ole, koska silloin ne kuuluisivat Kallion hipstereiden vaatekaapin ykkösvetimiin ja sitä vahvasti epäilen.

 

Lopuksi vielä hyviä uutisia heille, jotka eivät ole vakuuttuneita foliohousujen tarpeellisuudesta edellä esitettyjen argumenttien pohjalta: antivakoiluominaisuuksiensa lisäksi foliohousut sopivat erinomaisesti ulkoilutarkoituksiin kuten kävelylenkeille ja sienimetsään. Juoksulenkeille suosittelen vain jos haluat hikoilla elimistösi kaikki nesteet pois lenkkisi ensimmäisten viiden minuutin aikana. Toisaalta jos haluat laihtua esim. treffejä varten, tässä sinulle oivat laihdutushousut!

Oikein hyvää pääsiäisviikon alkua ja ulkoiluintoa kaikille!

Lempikaavat 2: maailman epätrendikkäimmät juoksuhousut

Olen törmännyt usein käsitöitä väheksyviin asenteisiin. Monet pitävät esimerkiksi ompelua turhana taitona länsimaiselle nykyihmiselle, sillä aasialaisissa hikipajoissa tehtyjä vaatteita voi ostaa naurettavan halpaan hintaan jokaisesta ostoskeskuksesta ja marketista. Samat ihmiset pitävät itseään yksilöllisinä ostaessaan vaatteita, joita tuotetaan tuhansien kappaleiden sarjoissa ja suunnitellaan kloonaamalla trenditoimistojen kirjoista kauden siluetteja ja värejä.

Minusta ompelu tekee yleisestä yksityistä, poliittisesta henkilökohtaista ja tyylistä yksilöllistä.

On totta, etten yleensä ompele mitään niin sanotusti täysin toisesta maailmasta olevaa, mutta maailmassa, jossa esimerkiksi tunnistaa juoksijan mustista tiukoista trikoista siksi, ettei muunlaisia juoksuhousuja yksinkertaisesti myydä tai osteta, voi erottua massasta helposti, kuten ompelemalla löysät vaaleansiniset juoksuhousut omalla lempikaavallaan.

Ja tässä tapauksessa kaava on todellakin aito lemppari. En ole laskenut tarkkaan kuinka monet housut olen sillä tehnyt, mutta valistunut arvioni on jotain kahdeksan ja kymmenen väliltä ja miehellekin on valmistunut kaavan miesten versiolla ainakin yhdet housut. Malli on simppeli, mutta polven ylä- ja alapuolella olevat muotolaskokset pitävät lahkeet suhteellisen kapeina lisäten samalla jalan taivutusvaraa. Kaava soveltuu hyvin joustamattomille kankaille. Nyt valmistuneet pökät on tarkoitettu itselleni kesää varten, sillä kangas on ohutta tuulta pitämätöntä puuvilla-polyesterisekoitusta.

Alunperin kaava on piirretty SK 4/2002 -lehdestä (malli 2, naisen pyöräilyhousut), mutta en ole käyttänyt kaavaa sellaisenaan. Olen jättänyt pois kokonaan erillisen vyötärökaitaleen, sillä vyötärö on mielestäni muutenkin riittävän korkea. Lisäksi olen liian laiska tekemään lahkeiden sivuille vetoketjuja, joten olen jättänyt ne pois. En myöskään jaksa tehdä taskuläppiä, vaan sijoitan taskut tai taskun sivusaumaan. Joskus olen kuositellut kaavaa uudestaan lisätäkseni jotain hauskoja leikkauksia (voi niitä villejä nuoruuden päiviä :)), mutta nyt tyydyin vain ompelemaan pienet heijastimet molempiin lahkeisiin ja irrottelin valitsemaan vihreän vetoketjun taskuun. Kaiken tämän lisäksi olen ilmeisesti jättänyt kokonaan pois kaavaan kuuluneet noin 4 sentin levyiset lahkeiden sivukaitaleet, jotka tehdään ohjeen mukaan heijastavasta kankaasta. Onneksi kaavassa on kaikuja superisojen vaatteiden 90-luvulta ja S-koko on ollut pienestä kavennuksesta huolimatta sopiva ja housuissa mahtuu tekemään vaikkapa askelkyykkyhyppyjä (kuvaaja ei ollut riittävän nopea tallentaakseen hyppyä ilmassa, mutta jaksoin tehdä niitä kuvauksissa ainakin 2 :)).

Tässä kaikki epäkaupalliset tiedotteet tältä erää.

Aurinkoista ja hauskaa viikonlopun jatkoa!

Ja se toistaa samaa kaavaa

Keskustelin kerran työkaverin kanssa käsitöistä ja hän totesi, ettei oikein tykkää ommella, koska vaatteista tulee aina jollain tavalla erilaisia kuin hän projektia suunnitellessa on kuvitellut. Hän myös kysyi, käykö minulle niin. Vastasin tapani mukaan ensimmäisenä päähän tulleen ajatuksen eli ei.

 

Taisin kuulostaa aika ylimieliseltä ja itseeni tyytyväiseltä p*skiaiselta. Olisi pitänyt tajuta lisätä perään, että toistan paljolti samoja hyväksi havaittuja kaavoja, teen vaatteita vanhojen paloiksi leikattujen ostovaatteiden pohjalta ja siinä tapauksessa että teen jotain uuden kaavan perusteella, ensimmäinen tekele on aina ns. sovituskappale, jolta en suoraan sanottuna odota yhtään mitään. Eikä tietenkään 20 vuoden harjoittelu ole mennyt kokonaan hukkaan, pahimmat mokat tuli tehtyä ensimmäisten kymmenen vuoden aikana.

Tämän erittäin pitkän aasinsillan kautta päästään siis siihen, että olen taas jumittunut yhteen kaavaan eli tällä kertaa Sammalikkoon syksy/talvi 2014 Ottobre Woman -lehdestä. Näistä linkeistä pääset kurkkaamaan aiemmin tekemiäni versioita.

Kaavasta on tullut ehdoton suosikki, sillä istuvuus on mielestäni omalle kropalleni pienen modauksen jälkeen loistava. Kuten kuvistakin näkyy, minua on siunattu muuhun kokooni nähden suurella ahterilla ja sen takia ohjeen mukaisesti toteutettuna etukappale nousee korkeammalle kuin takakappale ja eteen tulee pieni ns. munapussi. Sen voi kuitenkin korjata helposti avaamalla vyötärökaitaleen ja etukappaleiden välisen sauman ja ompelemalla vyötärökaitaleen kiinni alemmas etukappaleeseen.

 

En edes viitsinyt purkaa saumaa vaan saksin sen auki kun ajattelin, ettei vyötärökaitaleen pientä epätasaista korkeutta huomaa tästä Eurokankaan digiprintatusta puuvilla-elastaanitrikoosta.

Muuta jaettavaa ei sitten tänään olekaan, koska samaisesta Ottobre Woman -lehdestä tekemäni ulkoilupusakan sovituskappale oli aivan liian pieni eli väljyysvara oli unohdettu kaavasta, enkä siis päässyt edes leikkaamaan varsinaista kangasta. Siitä huolimatta hyvää viikonlopun jatkoa!

Seesteinen sunnuntai

Eilen iski elämäni ensimmäinen migreeni ja olen vieläkin hieman pökerryksissä sen jäljiltä. Ei huvita tehdä mitään muuta kuin hengata kotona ja ehkä vähän ommella. Siis täydellinen bloggaus-päivä! Ulkona sataa lunta postikorttimaisemaan ja muistin, että onhan minulla muutakin esiteltävää kuin pelkät ompelukset.

Joululomalla tuli nimittäin nikkaroitua miehekkeen kanssa yhteistuumin naulakko eteiseen. Idean olin saanut jo yli neljä vuotta sitten kun ostettiin nykyinen asunto, mutta kuten niin usein tässä taloudessa, toteutus sai odottaa täydellistä hetkeä. Minä toimin pääsuunnitelijana, työnjohtajana, maalarina ja "koukkujen" mutterien kiristäjänä, miehelle jäi hommaksi sirkkelöidä oikean kokoinen taustakappale, akkuporakoneilla siihen reiät koukkujen ruuveille sekä rakennella taustapuolelle kiinnitysmekanismi. Mieheke porasi naulakolle reiän seinään, minä huudatin reiän alla imuria ettei pöly levinnyt koko huusholliin.

Ja täytyy sanoa, että ilokseni naulakosta tuli juuri sellainen kuin suunnittelin. Alarivissä on tavalliset Clas Ohlsonilta ostetut ovennupit takkien ripustuslenkkejä varten ja ylempänä on koristeena Indiskasta silloin neljä vuotta sitten hankittuja nuppeja. Kokonaisuus on raikas ja vaalea jotta pieni eteisemme pysyy yleisilmeeltään selkeänä, mutta naulakossa on kuitenkin vähän väriä ja pieni juju. Alunperin ajattelin ostaa eteiseen pari Ray ja Charles Eamesin Hang it all -naulakkoa, jotka olisivat maksaneet yhteensä noin 600 euroa. Tämän kokonaisuuden hinnaksi tuli arviolta 50 euroa eikä samanlaiseen tarvitse törmätä jokaisessa sisustuslehdessä.

Ai niin, kuvissa esiintyvä omituinen pötkylä on tämän päivän ompelukseni eli joogamaton kuljetuspussi.

Päälikangas on kesällä Jenkeistä tilattua Amy Buttlerin tilkkutyöpuuvillaa, vetoketjun ja kantohihnahärpäkkeen löysin omista varastoistani (alkuperä tuntematon, todennäköisesti purettu jostain rikki menneestä vaatteesta/laukusta) ja vuorikangas on vettä kestävää nurjalta puolelta metallipinnoitettua ulkoiluvaatekangasta Tyykipuodista. Täytyy sanoa, että uskon entistä enemmän sanontaan "aika tavaran kaupitsee", sillä olen monesti miettinyt mitä ihmettä varten säilytän melkein neonpinkkiä haalarivetoketjua, mutta tulihan sekin päivä eteen kun sitä tarvittiin.

Kuten yllä olevista kuvista näkyy, pussin vuori on koottu useista paloista ja se on ulkoiluhousuista yli jäänyttä kangasta. Tai siis jotta sain riittävästi kangasta, jouduin leikkaamaan yhdestä kaapissa odottaneesta kankaasta uudet ulkoiluhousut vanhalla hyväksi todetulla kaavalla :). Kukahan ompelisi housut kasaan?

Mitään kaavaa en tähän työhön käyttänyt, vähän mittailin joogamattoni leveyttä ja ympärysmittaa rullattuna ja leikkasin kappaleet vähän sinnepäin sopimaan mittoihin. Kuten tällaisissa töissä aina, tulos ei ole myöskään ihan täysin sopiva, mutta vähän liian pitkä kuljetin antaa kivasti tilaa joogasukille ja tuo vähän pelivaraa jotta maton saa tungettua helpommin pötkelöön sisään.

Nyt ei muuta kuin namaste ja hyvää alkavaa viikkoa!