Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun en kuunnellut järkeni ääntä, vaan tein niin kuin Suuren Käsityön ohjeessa käskettiin. Ostin maailman mageimman kankaan erään tutun muksun syntymäpäivälahjaa varten ja löysin siihen sopivan puolisiistin kaavan (SK 1/2014, malli 18). Selvittelin puoli päivää netissä mitä kokoa tutun muksun ikäinen lapsi saattaisi käyttää ja käytin aikaa ja vaivaa kaavojen asetteluun. Päätin tehdä oikein yksityiskohtia: ompelin paidan hihoihin kyynärpääpaikat tasan siihen kohtaa mitä ohjeessa sanottiin, vaikka pieni ääni päässäni sanoi, että jokin tässä ei nyt mene oikein. Eikä sitten mennytkään:
Voihan kerpele sentään minkä teit, Suuri Käsityö 1/2014 (malli 18, Pusero). Mille ihmeen avaruusolioille suunnittelette vaatteet, kun ainakaan kenelläkään tuntemallani humanoidilla ei osoita kyynerpäät suoraan vartalon sivuille, vaan pikemminkin taaksepäin selän kanssa samaan suuntaan!
Eihän siinä auttanut muu, kuin irroittaa hihat ja leikata uudet. Onneksi kangasta oli sen verran jäljellä, että riitti. Harmittaa vaan kun olisin siitä saanut jotain muuta vielä tehtyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti