Kummituskokki

En ole erityinen amerikkalaisen kulttuurin kopioinnin ystävä, mutta kun löysin mustan, glitterisen kummituksen kuvilla varustetun halloween-kankaan Eurokankaan palalaarista, se oli kannettava kotiin. Halloween on Yhdysvalloissa nykymuodossaan hauska lasten naamiaisjuhla, johon liittyy karkkien keruu ovelta ovelle hieman samaan tyyliin kuin Suomalaisessa virpomisperinteessä. Koska lähipiiriin ei kuulu pieniä HarryPottereita, kankaasta syntyi itselleni esiliina.

Kaavan nappasin kaavalaatikostani ja se osoittautui aivan onnettomaksi. Yläosa oli liian leveä, joten tein siihen jälkikäteen ad hoc -rypytyksen, josta tuli loppujen lopuksi todella kiva.

Rypytyksen takia etuosa nousee vähän ylös. Jotta en näyttäisi pallomahalta, tein solmimisnauhoista niin pitkät, että ne yltävät edessä rusetille.

Essuun ei ole käytetty vinokanttia, vaan yläosan käänsin alavaran avulla ja helman ihan vain silittämällä varat nurjalle.

Hauskaa halloweenia kaikille!

Mites niitä joululahjoja taas tehtiinkään?

Tavallisesti tähän aikaan vuodesta joululahjapajani on jo täydessä vauhdissa, mutta tänä vuonna on ollut niin paljon muuta mietittävää, että olen saanut joululahjalaatikkoon vain muutaman työn valmiiksi. Nyt pahimmat kiireet ovat kuitenkin ohi ja pääsen taas täydellä teholla käsitöiden pariin. Harjottelin joululahjapajaa varten tarttumalla vuoren kiinnitystä vaille valmiseen lahjaan viime vuodelta (kevättakin sovitusversiokin on aloitettu, mutta siitä lisää vähän myöhemmin).

  

Näitä pussukoita valmistui viime jouluksi ainakin neljä, ja sain kaikki lahjottavat lahjottua, mutta tämä hieman muotopuoli yksilö jäi kiinni laaduntarkastukseen eikä päässyt valmiiksi asti. Koska kangas on kiva, ajattelin ottaa pussukan omaan käyttöön. Malli on Japanista hankitusta ompelukirjasta, kukkakangas on myös samalta reissulta. Pellava, vuorit ja napit ovat jämiä ja purkutavataa varastoistani. Tässä vielä vähän yksityiskohtaisempia kuvia: 

Lopuksi vielä vähän kukkailoa. Maljakko varmaan paljastaa, ettei meillä harrasteta usein leikkokukkia :).

 

Kirja-arvostelu: Boutique Bead & Wire Jewelry

Sain viime jouluna Joulupukilta lahjaksi Boutique Bead & Wire Jewelry -kirjan (Melody MacDuffee, A Lark Jewelry Book, Lark Books, 2008). En ollut aiemmin tutustunut metallilankaan korumateriaalina. Askastelukaapistani löytyi kuitenkin jo koruntekijän perusvarusteet, eli sivuleikkurit, pyöröpääpihdit ja tasapääpihdit, sekä läjä helmiä ja muita silmukkamerkkien ja yksinkertaisten korva-, kaula- ja rannekorujen valmistukseen sopivia tarvikkeita. Ihan alkeista ei siis tarvinnut aloitella. Eipä silti, kirjassa on erittäin selkeät tekniikkakuvat, joten se sopisi varmasti myös ihan noviisille. Sopivasti piipahdin ystävien kanssa Tallinnassa Karnaluksissa heti joulun jälkeen ja sain siellä täydennettyä helmilaatikkoa puuttuvilla tarvikkeilla.

 Blue note earrings (sivu 48, muokattu lyhyemmiksi)

Kirjan ohjeet on jaoteltu kolmeen vaikeusluokkaan: aluksi, keskivaikeat ja edistyneet. Yllä olevat Blue note earrings -korvakorut kuuluvat helpoimpaan luokkaan. Kirjassa on korvakorujen lisäksi ohjeita kaulakoruihin, käsikoruihin, korukampaan, pariin tiaraan, rintarossiin, hiussolkeen ja sormukseen. Eli kaikkeen mitä prinsessa voisi ikinä haluta. Tyyli on muutenkin erittäin söpöinen ja naisellinen. Harmi vain, että oma sisäinen prinsessani on jossain todella hyvässä piilossa, enkä voisi kuvitella pistäväni suurinta osaa kirjan koruista päälleni edes juhlatilanteissa. Onneksi helmien värien ja tyylin valinnalla korujen ulkonäköön voi vaikuttaa yllättävän paljon ja olenkin aivan ihastunut noihin tekemiini Blue note -korviksiin ja seuraavissa kuvissa oleviin Autumn leaves earrings -korviksiin.

 

Autumn leaves earrings (sivu 77, näihin tein yhden terälehden vähemmän kuin ohjeessa)

Summa summarum,  Boutique Bead & Wire Jewelry sopii erinomaisesti metallilankatöiden opetteluun aloittelijalle, mutta korujen tyyli on monotoninen, eikä kovin moderni. Mielikuvituksen avulla lukija voi muokata ja soveltaa ohjeita nykyaikaisempien korujen tekoon, mutta aloittelijana kaipaisin enemmän vihjeitä monipuolisempaan tyylien kirjoon.

Loppukaneetiksi vielä varoituksen sana: tekniikkaan jää koukkuun, mm. joululahjapaketeista saattaa löytyä tänä vuonna aikas monta metallilangasta värkättyä juttua :).

Hyrrrr

Kylmän sään saavuttua sain aivan kuin itsestään valmiiksi uuden villasukkaparin.

Lankana oli KoolAidilla värjätty Dropsin Fabel, sitä kului 54 g. Puikot oli 2,25 milliset. Yritin värjätessä saada lankaa, josta tulisi yhden kerroksen korkuiset raidat, mutta oransseista väripätkistä tuli pikkaisen liian lyhyet, koska lilat jaksot ovat muodostaneet läikkiä. Salainen resepti kerrosten pituuden arvioitiin oli kieputtaa lankaa jalkaterän ympärille ja vyyhdittää lanka niin, että lenkin pituus oli noin 6-8 kertaa jalan ympärysmitan verran. Sitten värjäsin vyyhdin toista päätä noin kolmen-neljän ympärysmitan pituiselta pätkältä oranssissa liemessä ja loput lilassa liemessä peräkkäin niin, että värit sekoittuisivat mahdollisimman vähän.

En viitsinyt tehdä mitään ihmeempiä kikkoja tai design-sukkia kirjavalla langalla, joten malliksi valikoitui tällaiset perussukat, joissa kavennukset on siirretty jalan pohjaan. Malli on kaivettu stetsonista ja se meni jotenkin tähän tyyliin (sopii noin 37-38 numeroiseen jalkaan kun tiheys on noin 31-32 s/10 cm sileässä neuleessa):

Pikkasen jännemmät perussukat

Varsi

Luo 60 silmukkaa. Yhdistä pyöröneuleeksi ja neulo 12 krs 2 oikein 2 nurin -joustinta. Neulo 20 krs sileää. Neulo nilkkajoustinta seuraavat 12 krs seuraavasti: neulo 30 s oikein, *2 nurin, 2 oikein, toista *:sta 6 kertaa kunnes kerroksella on 2 s jäljellä, 2 nurin.

Kantalappu

Käänny takaisin ja neulo 30 s nurin. *Käänny, nosta 1 s ja neulo 29 s oikein. Käänny. Nosta 1 s, neulo loput kerroksen silmukat vahvistusta eli vuorotellen 1 oikein, nosta 1 s lanka työn edessä. Toista *:stä noin 19 kertaa (= yhteensä 40 kerrosta). Käänny.

Ranskalainen kantapää

Nosta 1 s, neulo 16 s, ylivetokavennus, 1 o. Käänny. Nosta 1 s, neulo 5 s nurin. 2 nurin yhteen, 1 nurin. Käänny. *Neulo kunnes jäljellä on 1 s ennen edellisen kerroksen käännöskohtaa. Ylivetokavennus, 1 o. Käänny. Nosta 1 s, neulo nurin kunnes jäljellä on 1 s ennen edellisen kerroksen käännöskohtaa. 2 nurin yhteen, 1 nurin. Käänny. Toista *stä kunnes kavennettavia silmukoita ei enää ole. Nyt kannassa pitäisi olla jäljellä 18 s.

Jalkaterä

Neulo silmukat oikein ja poimi kantalapun sivusta sopiva määrä silmukoita, noin 20-22 silmukkaa. Neulo odottamassa olleet silmukat jalan päältä ja poimi toiselta puolen kantalappua 20-22 silmukkaa. Laita tähän kohtaan työtä silmukkamerkki. *Neulo 18 s, ylivetokavennus, neulo kunnes jäljellä on 2 s ennen silmukkamerkkiä, 2 oikein yhteen. Neulo 1 kerros oikein. Toista *:stä kunnes työssä on jäljellä 60 s. Voit poistaa silmukkamerkin seuraavalla kerroksella. Neulo sileää neuletta kunnes sovitettaessa sukka yltää noin pikkuvarpaaseen asti.

Kärki

Minun jalkaan paras kärki syntyy muokatulla nauhakavennuksella: kavennan kerran nauhakavennuksen mukaan, sitten uudestaan 4. krs:lla, sitten jalan ulkosyrjällä ensin joka toinen kerros (noin 4 kertaa) ja sisäsyrjällä joka neljäs kerros (noin 2 kertaa). Sitten siirryn kaventamaan ulkosyrjällä joka kerroksella ja sisäsyrjällä joka toisella kerroksella. Kun työssä on 16 silmukkaa, käännän työn ympäri ja päättelen silmukat kolmen puikon päättelyllä.

Sitten ei muuta kuin langanpäät piiloon ja sukat lämmitämään jalkoja!

Kun tyttö tapasi pojan

Jatkan samaa vanhaa virttä eli miehen vaatteiden korjailua/hyödyntämistä. Tällä kertaa kohteeksi joutui nostalginen paita, jonka ostimme miehelle ensimmäiseltä yhteiseltä ulkomaanreissulta yli 8 vuotta sitten. Rei'istä sun muusta kulumisesta huolimatta tätä rakasta paitaa ei tietenkään voi vielä heittää pois, joten jotain oli tehtävä. Kaivoin siis kunnostettavien vaatteiden kasasta punaisen paidan, jonka sävy sopi rakkaan paidan vihreään väriin.

  

Leikkasin molemmat paidat kirjaimellisesti kappaleiksi saumoja pitkin. Koska vihreä paita oli hieman pienempi kuin punainen paita, käytin sitä kaavana. Vihreän paidan etukappale päätyi uuteen paitaan sellaisenaan. Koska vihreän paidan takakappale oli reikäinen kokolapun kohdalta ja punaisen paidan takakappaleessa oli keskellä reikä, leikkasin punaisen paidan etukappaleesta uuteen paitaan takakappaleen. Hihat leikkasin alkuperäisten paitojen takakappaleiden helmoista, joten jälleen kerran pääsin pikkasen helpommalla, kun hiha-aukkoja ei tarvinnut kääntää. Leikkasin lisäksi punaisesta paidasta kaitaleen kaula-aukon viimeistelyyn.

Ompelin paidan lähes samoin kuin jos olisin käyttänyt uusia materiaaleja. Aloitin saumat kuitenkin valmiiksi käännetyistä kohdista, jotta ne varmasti osuisivat yksiin. Langan lisäksi ainoa uusi materiaali paidassa tuli olkasaumoihin, joihin pistin pätkät kanttinauhaa venymistä estämään. Tykkään lopputuloksesta, mutta olen varmaan puolueellinen arvioimaan, kun etukappaleen printti tuo niin monia hyviä muistoja mieleen :).

Rakastan, en rakasta, rakastan, en rakasta...

Tykkään väkertää koruja, mutta niiden käyttäminen ei oikein istu tyyliini. Aamuisin arvostan enemmän kahvin juomista ja lehden selaamista kuin laittautumista. Aamurutiineissa korujen esiin kaivaminen onkin niin alhaisella sijalla, että olen arkena kaukana kotoa ennen kuin pääsen listalla siihen asti. Sen sijaan illalla kotiin tultua mikään ei ole yhtä rentouttavaa, kuin unohtaa työasiat ja näpertää pienenpienet siemenhelmet oikeaan järjestykseen.

Tämän ns. ajankäytöllisen optimoinnin tuloksena teenkin usein silmukkamerkkejä ja korulahjoja. Viimeisimpänä villityksenä löysin internetistä ohjeen metallilangasta virkattuihin koruihin, ja innostuin heti kokeilemaan. Tekeleestä piti tulla rannekoru, mutta koska ranteeni on todella kapea, korusta tuli aivan liian suuri. Niinpä vaihdoin lennosta suunnitelmaa ja tein kaulakorun. Jostain syystä tästä tuli vähän epäsymmetrinen, mutta tykkään tyylistä.

Ensimmäisen kokeilun jälkeen pääsin vauhtiin ja syntyi toinen työ, josta vilautan vain yksityiskohtaa, koska tämä päätyy Joulupukin salaiseen kätköön ja mahdollisesti jouluna jonkun läheisen lahjapakettiin.

Sitten hopealanka kävi vähiin ja joudun odottelmaan muutaman päivän nettikaupan toimitusta... Korvaavana aktiviteettina valmistuivat nämä silmukkamerkit varastotarvikkeista ja hopeanauhan jämäpätkistä. Saa nähdä miten metallilanka kestää kiinnikkeenä, yleensä olen käyttänyt vahvempaa materiaalia olevia korupiikkejä.

 

Kohti uusia seikkailuja

Nyt kun pitkään väännetty juhla-asu on valmis, olo on tyhjä. Tässäkö se nyt oli? Minkä projektin kimppuun kävisin seuraavaksi?

Materiaaleista ei projektin pitäisi ainakaan olla kiinni, sillä kangaskaapissa olisi tarjolla vaikka minkälaisia vaihtoehtoja:

Pari metriä aivan taivaallisen pehmeää musta-valkoraidallista viskoositrikoota (Tyykipuodista), josta piti tulla kesäksi neulostakki. Aikataulu ei vain antanut periksi ja nyt pelkään, että vaate jäisi talvella käyttämättä, koska olen aikamoinen vilukissa. Vieläkin kuitenkin tekisi mieli kietoa itsensä tuohon ihanuuteen, ei siinä mitään saumoja tarvita kun tuntuma on niin ihana! En yleensä käytä viskoositrikoota, koska muutama kaupan viskoositrikoovaate on osoittautunut todella pahoiksi virheostoksiksi, mutta tämän kohdalla tein siis poikkeuksen. Toivotaan, ettei tämä lähde nyppyyntymään pesussa.

 

Toinen kesäinen vaihtoehto olisi tämä juoksuhousuja varten Eurokankaasta ostettu urheiluvaatekangas. Se on sekoite puuvillaa ja polyesteriä ja olen tehnyt samasta, mutta vihreän värisestä jo yhdet juoksuhousut. Olin positiivisesti yllättynyt kankaan laadusta, se on täydellistä kesän urheiluvaatteisiin, sillä se on ihanan ohutta, eikä hiosta tai kahise. Huonona puolena on kankaan harvuus, se ei nimittäin pidä lainkaan tuulta, joten seuraava käyttömahdollisuus olisi vasta keväällä. (Tätä samaa laatua oli ainakin viime viikolla jäljellä Itiksen Eurokankaassa.)

Seuraava vaihtoehto olisi tämä supertylsältä näyttävä trio, joka koostuu noin metristä mustaa collegea, reilusta metristä perustrikoota (puuvillaa ja elastaania) sekä noin 10 vuotta sitten ostetusta palasesta viskoosisatiinia, joka on valitettavasti aika karheaa nurjalta puolelta eli vaatisi vuorin. Yhden mustan mekon ja neulehuivin jälkeen tämä läjä ei suoraan sanottuna kamalasti innosta. Puuvillatrikoo pitäisi kuitenkin saada pian työn alle, sillä vaatekaapissa olisi tarvetta mustille perusteeppareille.

Joulua ajatellen olisi hyvä tarttua näihin kolmeen Japanista ostettuun palaseen, joista voisi tehdä jotain pientä ja söpöä lahjapaketteihin. Ideat ovat vain vähissä, koska tein viime jouluksi samaan satsiin kuuluneista kankaista kaikille naispuolisille lahjottaville pussukoita.

Sitten olisi tarjolla tämä ryppyinen duo. Mustan tukevan puuvilla-elastaanikankaan ostin jo keväällä Tyykipuodista ja tuon violetin cupro-vuoren bongasin viikko sitten Itiksen Eurokankaan palalaarista hyvin sopuisaan hintaan. Näistä lokakuisista kuvista ei oikein käy ilmi kankaiden todellinen ilme, joten alla lähikuvaa mustan kankaan pinnasta. 

Mustasta piti tulla kevät/syksytakki jo kesällä, mutta kuten raitatrikoon kohdalla, aikataulu petti ja kangas jäi kaappiin. Juhlamekkoa varten kaavoja selatessa törmäsin Hanna Sarénin takkimalliin, joka sopisi tälle parille (kuvassa oikealla alhaalla). Vaikka tätä takkia tuskin tulisi enää tänä syksynä käytettyä, tuo violetti kangas houkuttelisi ja olisipa sitten ensi keväänä olisi jotain päällepantavaa.

Pikahuivi

Ilmeisesti asioita saa aikaiseksi, kun vaan päättää tehdä. Viikko sitten aloitettu huivi tuli nimittäin nyt jo valmiiksi ja neulominen oli vaihteeksi kivaa. Olen kärsinyt neule-bläähistä, koska tuntuu, että vaatekaappi on täynnä neuleita, enkä siis tarvitse mitään uutta. Lisäksi mitkään uudet työt eivät oikein onnistu tai innosta. Nytkin on keskeneräisenä mm. sik-sak-kuvioinen takki vihreistä ja liiloista sukkalangoista ja vaikka värit ovat ihanat, epäilen, ettei niin kirjavaa vaatetta tule kuitenkaan käytettyä.

Mutta nyt siis tähän uuteen tekeleeseen.

Mallina oli Feathers Fichu, johon lisäsin ainaoikeinreunuksen ja picot-päättelyn. Lankana oli Austermannin Merino lace (25 g/350 m), puikot aloituksessa ehkä jotain väliltä 6-7 mm (en katsonut kokoa, nappasin vaan jotkut sopivat) ja sen jälkeen 3.5 mm. Langan olen hankkinut viime talvena kaveriporukan Karnaluks-reissulta ja kulutus oli noin 42 grammaa. Laitoin reunaan joskus luultavasti Villihelmestä hankittuja hopeanvärisiä siemenhelmiä (epäilen, että koko on 8/o). Olisin laittanut niitä enemmänkin, mutta ne loppuivat kesken ja en löytänyt nopealla aikataululla samanlaisia lisää ja tilaaminen olisi hidastuttanut tekemistä, enkä halunnut hukata hetkeäkään kun oli neulemojo päällä.

Olen vähän huono käyttämään tallaisia sirpin muotoisia huiveja, mutta luulisin, että tämä ajaa asiansa juhlavaatteena.