Tykkään väkertää koruja, mutta niiden käyttäminen ei oikein istu tyyliini. Aamuisin arvostan enemmän kahvin juomista ja lehden selaamista kuin laittautumista. Aamurutiineissa korujen esiin kaivaminen onkin niin alhaisella sijalla, että olen arkena kaukana kotoa ennen kuin pääsen listalla siihen asti. Sen sijaan illalla kotiin tultua mikään ei ole yhtä rentouttavaa, kuin unohtaa työasiat ja näpertää pienenpienet siemenhelmet oikeaan järjestykseen.
Tämän ns. ajankäytöllisen optimoinnin tuloksena teenkin usein silmukkamerkkejä ja korulahjoja. Viimeisimpänä villityksenä löysin internetistä ohjeen metallilangasta virkattuihin koruihin, ja innostuin heti kokeilemaan. Tekeleestä piti tulla rannekoru, mutta koska ranteeni on todella kapea, korusta tuli aivan liian suuri. Niinpä vaihdoin lennosta suunnitelmaa ja tein kaulakorun. Jostain syystä tästä tuli vähän epäsymmetrinen, mutta tykkään tyylistä.
Ensimmäisen kokeilun jälkeen pääsin vauhtiin ja syntyi toinen työ, josta vilautan vain yksityiskohtaa, koska tämä päätyy Joulupukin salaiseen kätköön ja mahdollisesti jouluna jonkun läheisen lahjapakettiin.
Sitten hopealanka kävi vähiin ja joudun odottelmaan muutaman päivän nettikaupan toimitusta... Korvaavana aktiviteettina valmistuivat nämä silmukkamerkit varastotarvikkeista ja hopeanauhan jämäpätkistä. Saa nähdä miten metallilanka kestää kiinnikkeenä, yleensä olen käyttänyt vahvempaa materiaalia olevia korupiikkejä.
Sitten hopealanka kävi vähiin ja joudun odottelmaan muutaman päivän nettikaupan toimitusta... Korvaavana aktiviteettina valmistuivat nämä silmukkamerkit varastotarvikkeista ja hopeanauhan jämäpätkistä. Saa nähdä miten metallilanka kestää kiinnikkeenä, yleensä olen käyttänyt vahvempaa materiaalia olevia korupiikkejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti