Joululahjoja 2: namaste

Sisko sai joululahjaksi topin. Kangas on viime kesänä Moodista ostettua viskoosi-elastaani-trikoota.

Malli on eräästä siskon vanhasta topista, jota "lainasin" syksyllä. Mallailin toppia kankaan päälle, rajasin kappaleet kankaalle nuppineuloilla ja leikkasin nuppineulojen mukaan. Rinnan alla oleva rypytys tuotti pientä pähkäilyä, mutta yllättävän hyvä siitä tuli.

Kankaan olisi tietysti voinut kohdistaa ennen leikkaamista, mutta ei sitä kaikkea aina muista kun inspiraatio iskee keskellä yötä.

Toinen siskon lahja oli pitkät kalsongit, joiden malli on syksyn 2014 Ottobre Woman -lehdestä. Kankaaksi valikoituivat söpöt kissat (Tyykipuodista), joiden pohjavärin epäilin tuottavan järkyttävän pikkutyttövaikutelman.

Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan pakalla överipinkiltä vaikuttanut kangas talttui mielestäni yllättävän hyvin tällaisessa suht. pienessä pinnassa. Housujen vyötärölle antaa muotoa erillinen kaitale ja vyötäröllä on kuminauha.

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä tein kolmanteen siskon pakettiin korvakorut metallilankaa kieputtelemalla.

Hyvää alkanutta viikkoa!

Joululahjoja 1: vain lainattu puuttuu

Tänä vuonna panostin pääasiassa ommeltuihin lahjoihin. Äiti sai jotain uutta, jotain vanhaa ja jotain sinistä.

Vuoden uutuus on sukkamalli, jonka kehittelin omasta päästäni neulomisen lomassa. Lankana oli Puffalan sukkalankakerhossa vuosi sitten tullut punainen Sukka-Puffa.

Kopioin idean sukan resoriin jostain netissä näkemästäni mallista, mutta tein siitä kuitenkin ihan oman näköisen.

"Vanha" lahja oli pyykkipoikapussi, jollaisen tein ensimmäistä kertaa ala-asteen käsityötunnilla. Pussin kuviokankaat ovat Tim Holtzin Eclectic Elements -sarjaa. Mielestäni aivan ihania yhdisteltäviä. Tällä kertaa valitsin pussin ja solmimisnauhojen takakankaaksi vanhan mankeliliinan, jotta pussi olisi vähän ryhdikkäämpi.

Sininen lahja oli Chanel-henkinen paita, jollaisen olen tehnyt aiemmin itselleni. Koska en löytänyt sopivaa raidallista puuvillatrikoota, tyydyin viskoosiin.

Kuten kuvasta näkyy, tukikangas teki kaula-aukosta hieman lepattavan, mikä tietenkin harmittaa. Muuten paita on mielestäni jotakuinkin täydellinen: koko on juuri sopiva hartioista ja tyyli tyypillistä äitiä.

Seuraavassa postauksessa esittelen erään joogamestarin lahjukset.

Lämmintä joulua!

Joulun kunniaksi valmistui tämä erittäin värikäs villapaita. 

 

Harmaan (Cascade 229) ja violetin (Malabrigo sock) lisäksi helmassa on vaalean vihreä käänne.

Malli on Yellowcosmon This Wednesday Morning. Helman vihreä käänne on modaus alkuperäiseen malliin ja sen lisäksi jouduin virkkaamaan liilan ja harmaan kappaleen yhdistämiskohtaan ketjusilmukoita peittääkseni epäsiistin reunan. Eli vaikeuksien kautta voittoon jälleen kerran!

Hyvää joulua!

Joulusukat

Raiku piti vuoden 2012 joulun alla villasukka-adventtikalenteria, mutta tapani mukaan olen hieman jäljessä trendeistä ja neuloin kyseiset sukat jouluksi 2014.

Ihanat ne ovat silti. Sanoisinpa jopa, että yksi kauneimpia koskaan näkemiäni kirjoneulemalleja. Sukkien ohje (Jouluiset mysteerisukat) on ainakin tällä hetkellä ladattavissa ilmaiseksi Ravelrystä.

Lankana käytin kaapeista löytynyttä mysteeriaukkalankaa (valkoinen) ja Tausendschönin käsinvärjättyä sukkalankaa värissä Azur. Jälkimmäisen tilasin alunperin vähän niin kuin vaihtopariani varten, mutta langan väri ei ollut lainkaan myyjän kuvien mukainen. Päädyin lopulta pitämään langan itselläni ja kuinka ollakaan, se sopii täydellisesti näihin sukkiin!

 

Oikein hyvää viikonlopun jatkoa, minä menen nyt pakkaamaan joululahjoja joulusukat jalassa.

Arjen luksusta

Olen niitä ihmisiä, jotka eivät osaa luopua. Etenkään hyvistä vaatteista. Kun olen tykästynyt johonkin vaatteeseen, pidän sitä kirjaimellisesti hajoamispisteeseen saakka. Onni on, että osaan ommella, sillä ompelemalla olen saanut monistettua useita lempivaatteita, joista luopuminen olisi muuten ollut liian tuskallista.

Tällä kertaa jouduin luopumaan yli 10 vuotta sitten ostetuista housuista. Löysin ne Helsingin keskustan Aleksi 13 -liikkeestä mallikappaleiden poistomyynnistä. Hinta oli halpa. Housut on valmistanut Luhta. Housut olivat viikonloppujen lempparini, niillä oli hyvä mennä ruokakauppaan ja sienimetsään. Kävi kuitenkin niin, että 10 vuoden aikana aurinko kulutti kangasta ja se oli lopulta aivan kauhtuneen näköinen. Lahkeet olivat rispaantuneet. En kehdannut enää lähteä housut päälläni edes metsään, koska sienet olisivat nauraneet minulle.

Eräs kaunis lauantai kun olin ostamassa kangasta joululahjoja varten, löysin Tyykipuodista aivan täydellisen ihanan popliinin, joka oli kuin luotu uusiksi lauantaihousuiksi. Ostin sitä parisen metriä (ja ilmeisesti pitää käydä huomenna hakemassa loput mitä kauppaan jäi). Sitten karaisin itseni ja leikkasin vanhat housut saumoista paloiksi. Melkein tirautin kyyneleen vanhojen housujen muistolle.

Sitten seurasi armotonta kankaanasettelutetristä, ompelujärjestyksen pohtimista, ompelua, silitystä (yäk), pähkimistä, ompelua, silitystä (yök taas) ja niin edelleen. Lopulta kasassa olivat entistä paremmat lauantaihousut. Ehdin ne jo testatakin. Hyvät on. 

Ihmeellisiä asioita sitä ihminen saa aikaan kun vaan viitsii tehdä taskut ja whatnot eikä vain yritä luistella helpoimman kautta ja huomaa jälkikäteen että ois se kiva jos sais avaimet ja nenäliinan johonkin paikkaan. Vielä kun onnistuisi pääsemään valoisaan aikaan kameran ääreen, jotta kuvien ottaminen yksityiskohdista onnistuisi...

Hauskaa viikonloppua! 

Olipa kerran...

...siskollani kivan mallinen paita, jota "lainasin" hänen tietämättään.

Paita oli niin kiva, että piti saada oma samanlainen. Alkuperäisen väri ja kankaan laatu ei kuitenkaan ollut ihan huippumieleinen, eikä mallikaan täysin imarteleva, joten pientä säätöä piti harjoittaa.

Kankaan löysin Eurokankaasta ja pitsit omasta varastosta. Mallin sain toistettua asettelemalla siskon paidan kankaalle ja leikkaamalla sen perusteella suunnilleen sinnepäin sopivat palat. Mietin hetken, josko piirtäisin leikkaamistani paloista kaavat. Koska leikkaaminen kesti useamman tunnin, oli ompeluinto kuitenkin liian kova ja kaavojen piirtäminen jäi. Koska paidasta tuli niin kiva, nyt tietysti harmittaa, koska joudun käymään saman asetteluruljanssin läpi jos haluan tehdä samalla mallilla uudestaan. Mutta niinhän se on, että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis ja sen edestään löytää minkä taakseen jättää.

Sen verran täytyy kuitenkin itseään kehua, että muistin kerrankin asetella kaavat kankaalle jotenkin järkevästi. Yleensä olen liian täpinöissäni leikkaamassa ja unohdan kuvioiden kohdistuksen.

Vaikka sain muutettua mallia kangasvalinnalla huomattavasti pois yö- ja alusvaategenrestä, en oikein osaa päättää kehtaanko pitää paitaa töissä. Hjälp! Pistäisitkö sinä tämän paidan arkena päälle muuanne kuin höyhensaarille?

Rikkinäinen levy

Ompelin itselleni vaihteeksi vesiputouskauluspaidan. Näitä ei olekaan ennen nähty tässä blogissa (eipä). Anekdoottina kerrottakoon, että kangas on tällä kertaa Tyykipuodista ja Nina kertoi, että heillä oli leikkimielinen myyntikilpailu menossa: Leena oli valinnut puodin valikoimaan pienikuvioisen mustan trikoon ja Nina ja Katriina yhdessä vastaavan, mutta hiukan eri tyylisen ja suurempikuvioisen version ja ilmeisesti näiden kahden kankaan kysynnästä oli ollut erimielisyyttä, koska ostohetkellä puodissa oli käynnissä kisa siitä kumpi kangas myytäisiin ensin loppuun. Minä äänestin lompakollani Nina ja Katriinan ehdokasta voittoon. Sori Leena.

Vapise Kissi Vähähiilari!

Jotta tämä ei olisi pelkkää saman vanhan kaavan toistoa ja täysin turha postaus, päätin kirjoittaa pienen tutoriaalin siitä kuinka huolittelin paidan takakappaleen kaula-aukon. Toivottavasti se lukija, joka eksyi blogiin hakusanalla "trikoo kaulaaukon ompelu" on vielä kuulolla.

Eli siis, koko paidan ompelu aloitetaan huolittelemalla etu- ja takakappaleen kaula-aukot. Etukappaleen osalta tämä tarkoittaa sitä, että reunaan siksakataan kiinni joustopitsi, joten ei siitä sen enempää.

Takakappaleen kanssa saa sen sijaan olla vähän tarkempana.

Ensin leikataan kankaasta suora, takakappaleen pääntien pituinen ja noin 3,5-4 cm leveä kaitale (en ole leikatessa mitään viivottimia käyttänyt, joten oma versioni saattaa olla tai olla olematta sen 4 cm).

Sitten kaitale taitetaan kahtia pituussuuntaan nurjat puolet vastakkain. Kannattaa tehdä taitos vähän siistimmin kuin minä alla olevaa kuvaa varten, tässä oli pääideana näyttää havainnollisesti taitoksen suunta :).

Sitten nuppineulataan kaitale takakappaleen kaula-aukolle kappaleen oikealle puolelle niin, että  avoin reuna on kohti kaulaa. Siis näin:

Seuraavaksi ommellaan reuna saumurilla tai ompelukoneen huolittelevalla jousto-ompeleella. Tuloksen pitäisi näyttää tältä:

Seuraavaksi seuraa ompelun ikävin, mutta pakollinen vaihe eli silitys: takakappaleeseen ommeltu kaitale silitetään nurjalle. 

Ja lopuksi kaitaleen reuna tikataan kiinni takakappaleeseen takakappaleen oikealta puolelta.

Sitten vielä lopuksi langanpäät solmuun ja lyhyiksi. Nyt kappaleen oikealla puolella näkyy vain sauma noin sentin päässä kaula-aukosta ja nurjalla puolella pitäisi näyttää tältä:

Valmis!

Koska meikäläinen kynäniska ja riukukäsi ei Kissiä päihitä, tämä paita pääsee käyttöön esimerkiksi aiemmin itse neulotun takin kanssa (huomaa superluonnollinen asento/poseeraus).

Hauskaa viikon jatkoa!

 

Tekosyitä ja jotain valmista

Vaikka blogin päivitystahdista voisi luulla jotain ihan muuta, olen ommellut viimeaikoina vimmatusti. Tuotokset ovat olleet osa erään J. Pukin auttelukampanjaa ja sen takia pysyvät minun ja ompelukoneeni välisenä salaisuutena Jessen synttäreihin saakka. Kannattaakin ottaa välipäivinä lomaa, lataan sitten ompelukset eetteriin. Toivottavasti mahdollisimman moni lahjottava suostuu malliksi.

Koska en ole perusluonteeltani mikään altruistinen enkeli, piti joululahjaompelun sekaan tehdä jotain itselleni. Koska kaappeihin on ajan kuluessa kertynyt yhtä sun toista (ja koska joululahjakangasostoksilta kotiutui enemmän itselle kuin lahjottaville sopivia rättejä) pystyin hemmottelemaan itseäni oikein olan takaa.

Kangas on pehmeää, ihanaa, juuri minun tyyliini sopivaa, mutta ERITTÄIN vaikeasti ommeltavaa viskoosi-elastaanitrikoota Tyykipuodista viime kesältä. Uskomatonta mutta totta, raidat ovat oikeasti mustia, eivätkä mitään laivastoteemaan sopivia sinisiä. Olin suunnitellut kankaasta jonkunlaista liehuketakkia, joten sitä oli lähes riittävästi tähän syksyn 2014 Ottobre Woman -lehdestä löydettyyn malliin. Jouduin leikkimään tetristä, että sain leikattua kaikki kappaleet. Lopullinen leikkaussuunta on kuitenkin mielestäni onnistunut, tykkään etenkin sivusauman siksak-kuviosta. 

Olen lähes millilleen Ottobren kokoa 36, mutta vaate tuntuu valtavalta päällä. Keskikappaleet olisivat saaneet olla reilusti kapeammat, mutta menee tämä näinkin. Kaula-aukko on kuitenkin niin järkyttävän suuri, että alla on pidettävä t-paitaa kuten näissä kuvissa. Suunnittelen myös paitaan sopivan huivin tekoa eräästä erittäin ihanasta batistia muistuttavasta puuvillasta, jonka sain viime kesänä tuliaiseksi Skotlannista. Samaa koko-ongelmaa on ollut aiemminkin Ottobren mallien kanssa, joten tyköistuvampia juttuja en enää siitä lehdestä omalla koollani tee.

 

Hyvää alkavaa viikkoa ja koittakaa jaksaa marraskuun synkkyyttä, joulu tulee kohta!

Käsityöfriikin sisustusvinkit

Tuomas Vimma kirjoitti mielestäni hyvän kolumnin viime sunnuntain Helsingin Sanomiin. Hän moitti aikamme kulttuuria, jossa kodista on tehty statusesine, josta näytetään vieraille vain parhaat puolet. Kirjoitus osui ja upposi, koska olen tottunut siihen, että ennen vieraiden tuloa tulee joka ikinen kolo siivota puhtaaksi ja elämisen jäljet piiloitetaan viimeistä nuppineulaa myöten.

Nyt ajattelinkin kolumnin innoittamana jakaa muutaman tosielämän sisustusvinkin. Ne pohjautuvat sataprosenttisesti eilisiltaiseen olohuoneemme sisustukseen. Haluaisin kuitenkin huomauttaa, että yleensä meillä ei ole näin hyvää feng shuita, vaan sisustus koostuu tasapuolisemmin muistakin kuin käsityötavaroista. Tunnelma saatiin aikaan, koska mies on reissussa ja sillä aikaa hiiret hyppivät pöydillä...

Hauskaa viikonjatkoa!

Kaheli syysvaihto - sai parikin jotain...

Esittelin jokin aika sitten kahelista syysvaihdosta saamani paketin (ihana, ihana Madame Souris WM twin <3). Parini lähetti paketin todella nopsaan, minulla kesti hieman kauemmin, koska halusin tehdä muutaman jutun pakettiin ja töissäkäynti haittasi taas vaihteeksi harrastuksia. Nyt paketti on kuitenkin löytänyt onnellisesti vastaanottajan.

Parini ei vaihtolomakkeessa kertonut värimieltymyksistään kovin tarkasti ja sen takia lankojen valinta tuntui aluksi vaikealta. Lankalaadut oli kuitenkin helppo valita: pari kertoi pitävänsä merinosta ja neulovansa paljon sukkia, joten pakettiin pujahti kolme kerää Ciao Trunte -merinoa vaikkapa huivin tai vauvan vaatteiden aineksiksi ja sukkia varten yksi vyyhti Tausendschönin lankaa. Jälkimmäistä ei saa ostettua Suomesta ja epäilin, että parini ei sitä vielä olisi kokeillut ja voisi tykätä pienestä yllätyksestä lankalaadun suhteen.

Lankojen lisäksi pakettiin päätyi ompelemani pussukka, jota voi käyttää vaikka projektipussina. Raidallinen kangas on varastoista löytynyttä Ikean paksua sisustuskangasta ja neulomisaiheinen kangas on Ameriikan-tuliaisia. Sisäpuolella vuorena valkoinen lakanakangas ja pieni kaistale tekstiprinttistä tilkkuilupuuvillaa, joka sekin on kotoisin rapakon takaa. Ainoa osa jota en kaivanut omista varastoista on vetska, sen kävin hakemassa Eurokankaasta. Malli syntyi ad hoc tekemisen tuoksinassa, inspiraationa oli Amy Butlerin ohjeella tehty kesäkassi.

Lisäksi halusin vähän väkertää ja tehdä parille silmukkamerkkejä. Aiheeksi valikoitui parini kissa ja merkkien maskotit tilasin Helmimaailmasta. Toivottavasti parini tykkäsi paketista vähintään yhtä paljon kuin minä sen kokoamisesta!

Kaheli syyspaketti

Osallistuin Ravelryn Kahelit-ryhmän Syyskahelivaihtoon ja parini oli supernopea löytämään täydellisen paketin minulle.

Sain lempilankaani Wollmeise Twiniä, väri on WD Madame souris, joka on aivan ihana!

Vähän iski rimakauhu, sillä itse en ole vielä parini pakettia lähettänyt ja haluaisin sen olevan yhtä mieluinen kuin itse saamani paketti. Vähän jännitystä helpotti, kun paljastui, että parille netistä tilaamani lanka on livenä paremman värinen kuin olin osannut odottaa, toivottavasti parikin tykkää siitä. Paketista kuitenkin puuttuu vielä muutama itse tehty osuus, jotka pitää saada pikaisesti valmiiksi että pääsen lähettämään paketin. Toivottavasti pari jaksaa odottaa vielä muutaman päivän.

Flunssan valoisat puolet

Syksy on vierähtänyt käyntiin niin nopeasti, että en ole edes blogia ehtinyt päivittää. Metsässä kasvaa niin ihania ja herkullisia sieniä, että aika on mennyt niitä metsästäessä. Nyt kuitenkin olen maannut kotona pari päivää kuumeisen flunssan kourissa. Vaikka olo on ollut aika kurja ja aivotoiminta minimaalista, niin jotain positiivista on flussastakin löydettävissä: nyt oli vihdoin aikaa viimeistellä kesken ollut tilkkupeitto ompelemalla reunus käsin kiinni!

Aloitin peiton puhtaasti kuluttaakseni erilaisten puuvillakankaiden jämiä ja sen koko on suunniteltu sillä perusteella, että voisin käyttää taustakankaana Marimekon tehtaanmyymälästä vuonna miekka ja kirves ostetun kankaanpalan. Myös välissä oleva vanu on aikaisempien projektien ylijäämää. VIRHE! En suosittele menetelmää, havaitsin nimittäin aika pian, että peitto on aavistuksen liian pieni aikuisen kääriytymisviltiksi ja todenäköisesti liian suuri vauvanpeitoksi.

Tein peittoon todella yksikertaisen tikkauksen koneella. Itselleni tulee kuvion ja tikkauksen yhdistelmästä 70-luvun vibat, mutta raikas väritys tuo peiton silti 2010-luvulle. (Nurja puoli ehti jo vähän rypistyä kun yritin potea flunssaani peiton alla.)

En tiedä miten peiton reunat olisi pitänyt ommella kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, joten päädyin tikkaamaan reunuskankaan päälipuolelle koneella ja ompelemaan nurjan puolen käsin niin, että ommel jäi täysin piiloon.

Koska meiltä ei löydy lemmikkejä, miehelle pari vuotta sitten neulomani sukka-apina toimi kuvausassistenttina. Alla kuvassa myös Ikean kankaasta tehdyt sohvatyynyt. Kuvasta näkee hyvin, että peitto ei oikein sovi meidän olohuoneen väritykseen, joten pitää varmaan keksiä peitolle parempi koti. Vielä pitäisi selvittää kenelle sukulaiselle tai tutulle tämä sopisi.

Hauskaa viikonloppua!

Vuoden lehtien edestä vaatteita

Olin tilannut Suuri Käsityö -lehteä vuoden pätkän 2/2013-2/2014, mutta en ollut oikein saanut ommeltua lehdistä mitään tilausjakson loputtua. Uhosinkin viime helmikuussa ompelevani yhden vaatteen jokaisesta lehdestä ja TADAA: tavoite on nyt täynnä! Valitettavasti jouduin joustamaan parissa pienessä yksityiskohdassa, ja koska kyse on harrastuksesta, päätin että nipottamista ei sallita.

Tässä siis kooste vaatteista, jotka sain aikaiseksi.

SK 2/2013 malli 16 solmupusero

 

Tykkään tästä paidasta, mutta helma saisi olla aavistuksen kapeampi. Olin käyttänyt paitaa jo muutaman kuukauden, kunnes kyllästyin kaula-aukkoon, joka tuppasi kääntymään niin, että kankaan reuna tuli näkyviin. Silitin käänteen liimaharson avulla kiinni päälipuoleen muutamasta kohtaa ja nyt paita onkin paljon mukavampi käyttää.

SK 3/2013 malli 1 trikoopusero

 

Olin todella pettynyt, kun tämä lehti kolahti postiluukusta. Siinä ei tuntunut olevan mitään "minun näköistä". Käytin kuitenkin hyväksi Camilla Mikaman suunnitteleman vesiputouspääntietopin (malli 1) kaavaa tehdessäni alla oleviin toppeihin kaavoja. Kehittämästäni kaavasta tulikin kerrasta suosikki, joten ehkä kyseinen lehti ei ollutkaan ihan niin hyödytön kuin aluksi luulin.

SK 4/2013 malli 44 Pohjois-Pohjanmaan lapaset

 

6 mekkoa, yksi tekotaiteellinen tunika ja kimono, eikä muita ompelumalleja normikokoisille. You have to be kidding me??? Kiltisti kyllä tein sovitusmekon mallista 1, kotelomekko, mutta se osoittautui täysin epäsopivaksi kropalleni. Onneksi tykkään lapasista ja kirjoneuleesta, joten venytin vähän sääntöjä ja neuloin (en ommellut) itselleni vaatteen.

SK 5-6/2013 malli 4 ja 12 eli sortsit ja tunika

 

IHANA LEHTI! Nyt jo toteuttamieni mallien lisäksi kaapissa odottaa ompelua valmiiksi leikattuna mallin 3 (kietaisutoppi) kappaleet.

Vaikka menin ja valitsin sortseihin itselleni epätyypillisen värikkään ja kuviollisen kankaan, olen käyttänyt sortseja siinä missä muitakin kesähousujani. Kaava ei ole täydellisen istuva kropalleni, joten en usko että kuitenkaan teen uusia sortseja samalla kaavalla.

 

Tätä tunikaa olen käyttänyt aina sopivan tilaisuuden tullen kun tarvitsen jotain arkista mutta vähän parempaa päälle. Mielestäni kaava sopii todella hyvin kropalleni ja olenkin jo suunnitellut, että voisin muokata siitä syystakin kaavan.

SK 7/2013 malli 25 laukku

 

Laukkuja ei ole koskaan liikaa ja tätä on tullut käytettyä, vaikkakin se olisi voinut olla himppasen pienempikin.

SK 8/2013 malli 11 tunika

 

Koska olen normaalikokoa, käytin lehdessä ollutta XL-mallin kaavaa viitteellisenä apuna t-paidan teossa (taas sitä pientä hapuilua tarkan sanamuodon noudattamisessa, mutta jälleen kerran se sallittakoon). Paita on ollut ahkerassa käytössä. Materiaali on viskoositrikoota, mutta näin jälkiviisaana vähän vähemmän laskeutuvan kankaan esim. puuvillatrikoon käyttö olisi ollut järkevää, koska etumuksen laskokset tuppaavat vetämään koko vaatetta edestä vähän alas.

SK 9/2013 malli 7 housut sekä malli 21 pöllöpipo

Joopa. Housut tein, mutta en tiedä tulenko ikinä käyttämään niitä, koska ne korostavat aikasen ikävästi lyhyyttäni ja lantion leveyttä, joka ei mielestäni kyllä ole lähellekään niin suuri kuin miltä nämä byysat jalassa vaikuttaa. Kaiken lisäksi jouduin tappelemaan kaavan kanssa useita päiviä, että sain housut istumaan itselleni edes tyydyttävällä tavalla. Kaikenkaikkiaan masentava kokemus.

Sen sijaan lehden trikoopipon kaava on mielestäni neroutta! Tekemästäni trikoopiposta on vain yksi todella pahasti ylivalottunut kuva, joten tähän väliin voi kuvitella hymyilevän juoksijan syksyisessä metsässä raidallinen, täydellisesti istuva pipo päässä.

SK 10/2013 malli 2 pusero

 

En oikein innostunut lehden 20-lukuhenkisistä vaatteista, koska ne sopivat parhaiten suhteellisen kurvittomalle kropalle, jollaista geenilotto ei todellakaan ole minulle suonut. Päätin kuitenkin haastaa itseni lehden puseromallilla ja yllätyksekseni olen tykästynyt siihen. Oma osansa on laadukkailla materiaaleilla (molemmat kankaat vähän normaalia tyyriimpää viskoosia Eurokankaasta), jotka tuntuvat ihanilta päällä.

Eikä tuo edes näytä täysin kamalalta päälläni ainakaan tässä kuvassa.

SK 11-12/2013 malli 4 toppi

 

Tämä topin malli oli rakkautta ensisilmäyksellä. Valitettavasti käytössä kävi ilmi, että se on suunniteltu noin 2 metriselle henkilölle, koska suuri kaula-aukko aiheuttaa kaltaisellani 1,6 metrin hukkapätkällä jatkuvan vilautteluvaaran. Koska tykkään kankaasta, olen parhaillaan lyhentämässä topin olkaimia, jotta toppi pääsisi vähän useammin käyttöön. Lyhentäessä kävi kuitenkin ilmi, että joudun luopumaan topin ns. jujusta ja kääntämään olkaimet suoriksi. Pitää varmaan muokata kaavaa ja kaventaa ja lyhentää olkaimia ja tehdä sen jälkeen uusi toppi, sillä olen vieläkin aika rakastunut kaavaan.

SK 1/2014 malli 13 pusero

 

Taas yksi lempikaava lisää valikoimaan! Tämä paita on ehdoton arjen luottovaate. Kivan rento päällä, mutta tyylikkäämpi ja siistimpi kuin ihan pelkkä perus-t-paita.

Ja se sopii äipällekin!

SK 2/2014 malli 6 kietaisumekko

 

Tätä mekkoa oli todella mukava ommella, mutta käyttöön se on päässyt harmittavan harvoin. Se on aavistuksen liian siisti töihin (eikä siinä ole taskuja, jotka olisivat töissä aivan ehdottomat), mutta aavistuksen liian arkinen juhliin. Pitää ilmeisesti ottaa asiakseen keksiä sille asusteita, joiden kanssa siitä saisi työyhteensopivan.