torstai 13. marraskuuta 2014

Olipa kerran...

...siskollani kivan mallinen paita, jota "lainasin" hänen tietämättään.


Paita oli niin kiva, että piti saada oma samanlainen. Alkuperäisen väri ja kankaan laatu ei kuitenkaan ollut ihan huippumieleinen, eikä mallikaan täysin imarteleva, joten pientä säätöä piti harjoittaa.


Kankaan löysin Eurokankaasta ja pitsit omasta varastosta. Mallin sain toistettua asettelemalla siskon paidan kankaalle ja leikkaamalla sen perusteella suunnilleen sinnepäin sopivat palat. Mietin hetken, josko piirtäisin leikkaamistani paloista kaavat. Koska leikkaaminen kesti useamman tunnin, oli ompeluinto kuitenkin liian kova ja kaavojen piirtäminen jäi. Koska paidasta tuli niin kiva, nyt tietysti harmittaa, koska joudun käymään saman asetteluruljanssin läpi jos haluan tehdä samalla mallilla uudestaan. Mutta niinhän se on, että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis ja sen edestään löytää minkä taakseen jättää.


Sen verran täytyy kuitenkin itseään kehua, että muistin kerrankin asetella kaavat kankaalle jotenkin järkevästi. Yleensä olen liian täpinöissäni leikkaamassa ja unohdan kuvioiden kohdistuksen.


Vaikka sain muutettua mallia kangasvalinnalla huomattavasti pois yö- ja alusvaategenrestä, en oikein osaa päättää kehtaanko pitää paitaa töissä. Hjälp! Pistäisitkö sinä tämän paidan arkena päälle muuanne kuin höyhensaarille?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti