Paketeista paljastunutta 2: korvakoruja

Joululahjaksi antamissani korvakoruissa kokeilin erilaisia malleja. Nämä ensimmäiset ovat Boutique Bead and Wire Jewelry -kirjasta, josta kirjoitin syksyllä pienen kirja-arvostelun tänne blogiin. Mallina hyväksi havaittu Autumn leaves earrings. Helminä on tällä kertaa Tiimarin alesta hankittuja lasisia biconeja.

Toiseen pariin sain inspiraation täältä. Värit on valittu sopimaan turkooseihin kaulakoruihin, joita esittelin edellisessä postauksessa.

Kolmannet korvikset edustavat aivan erilaista, modernimpaa tyyliä. Idean sain täältä. Sivulla on myös teko-ohje, jos sitä nyt näin yksinkertaisiin korviksiin tarvitsee. Itselläni oli ainakin enemmän kyse huonosta mielikuvituksesta kun ei tuollainen design olisi ikinä päähän pälkähtänyt, taitoja ei sen sijaan tarvinnut harjoitella.

Lopuksi parhaaseen ostoskanavatyyliin totean, että ei tässä vielä kaikki, vaan lisää paketeista paljastuneita seuraa kunhan jaksat pysyä kanavalla.

Paketeista paljastunutta 1: kaulakoruja

Nyt kun paketit on avattu ja kiltit lapset ja ehkä jotkut aikuisetkin ovat päässeet jännityksestä, on aika paljastaa mitä lahjapapereihin oli tänä vuonna kätketty. Tässä ensin muutamia kaulakoruja, joista osasta onkin jo nähty vilauksia blogissa.

Nämä on tehty hopealangasta virkkaamalla tätä ohjetta mukaillen.

Kapea turkoosin sävyinen koru 0.20 mm hopeoidusta kuparilangasta ja lasihelmistä.

Astetta runsaampi koru samoista aineksista.

 

Ruusuinen kaulakoru 0.32 mm hopeoidusta kuparilangasta ja lasihelmistä. Tässä korussa parasta oli, että siihen on käytetty helmiä, jotka näyttivät kivoilta kaupassa, mutta joita en oikein ollut osannut käyttää muissa töissä. Tähän ne sopivat kuin nenä päähän.

Sitten vaihdetaan materiaaleja eli kaulakoru puuvillanyöristä ja puu- ja muovihelmistä. Ohje on täältä. Solmut pysyvät kiinni pienellä tipalla pikaliimaa.

Stay tuned for more eli lisää on vielä tulossa...

Hyvää joulua!

Joulumyyjäisissä

Rakastan Vanhan ylioppilastalon joulumyyjäisiä (niin kuin Helsingin sanomien mukaan ilmeisesti kaikki muutkin pääkaupunkiseuden naiset) ja käväisin siellä eilen muutaman ystävän kanssa. Osa tarjolla olevista tuotteista on toteutettu tekniikoilla, joita käytän itse käsitöissäni. Aina kuitenkin löytyy ihania kojuja ja myyjiä, joiden tekniikoita en itse hallitse. Tänä vuonna ihastuin Uniqecon heijastimiin, jotka on toteutettu painamalla kuvioita heijastinkankaalle ja tekemällä kankaasta rintamerkkejä. Toinen merkeistä menee joululahjaksi, toisesta tulee oma henkivakuutukseni kunhan saan päätettyä mihin kohti takkia sen kiinnitän.

Joulujuttuja

Inhottavaa kun työt haittaa harrastuksia, hyvä että olen ehtinyt edes vähän valmistautua jouluun. Prahaan suuntautuneelta työmatkalta löytyi (reissun ainoana vapaapäivänä) ihana Manufaktura-kauppa, josta yllätyksekseni sain ostettua jotain monelle lahjottavalle. Itselleni ostin pienen joulukuusikoristeen.

 

Jotain täydennystä on löytynyt myös lähempää ja pakettejakin on jo alettu tehdä (teippi hankittu Japanista vuosi sitten syksyllä).

Myös internet on ollut tänä vuonna tärkeä joululahjojen hankintakanava. Mm. itselleni hankin ihanan yllätyspaketin, johon taisin jo salaa vähän kurkistaa...

Lupaan näytellä aattona yllättynyttä kun avaan paketin ;).

Ajalta todella paljon ennen blogia: ensimmäinen villapaitani

Vanhempani siivosivat vinttiä ja sieltä löytyi ihka ensimmäinen omin käsin neulomani villapaita. Tein sen koulussa joskus 90-luvulla ja siltä se tosiaan näyttää.

 

Jotenkin sitä oli ihan unohtunut kuinka suurta muoti oli. Koko oli jotakuinkin sopiva miehekkeelle... paitsi että kaulus oli kiinnitetty joustamattomasti ja miehen pää ei meinannut kunnolla mahtua kaula-aukosta sisään :).

Oi niitä aikoja!

Karvanlähtöaika

Tein vähän aikaa sitten villatakin Rowanin Cocoonista. Takki oli viikolla ensimmäistä kertaa töissä päällä. Alla oli musta t-paita. Vai oliko??? Illalla ei ainakaan siltä vaikuttanut. Mitenköhän tuon karvanlähdön saisi vähenemään?

 

Pikavinkki: Neulojan pakettipaperi

Bongasin viime sunnuntaina ihanan jouluisen neulojan pakettipaperin Jumbon Tiimarista. 3 rullaa sai yliedukkaaseen 99 sentin hintaan, joten kukkarokin kiitti. Toivottavasti Tiimarit pysyvät sen aikaa auki että muutkin ehtivät hakea omansa. (Tietääkö muuten joku mikä Tiimarin tilanne oikein on? Minä luulin että ne sulkisivat ovensa, mutta ainakin Jumbossa oli tosiaan vielä kauppa auki ja meno vaikutti jonkinlaiselta yleiseltä alelta.)

 

Nappilaatikon aarteita

Mihin ihmeeseen aika oikein katoaa? Etenkin ompelu- ja neulomisaika? Viime viikonloppuna ehdin ommella tasan yhdet alushousut, mutta en aio poseerata kameralle ne jalassa, joten etenkään mitään nähtävää ei ole syntynyt. (Lisäksi ompelista tuli sen verran epäedustavat, että en kehtaa niitä esitellä edes ilman mannekiinia, vaikka ovatkin ihan mukavat jalassa.) Sen sijaan ehdin vähän kaivella nappilaatikkoa ja sieltä löytyi puoliksi unohdettuja aarteita.

Nämä keramiikkanapit ovat viime vuoden Vanhan joulumyyjäisistä. Nuo tähdet sopisivat nätisti vaikka pipoon, mutta pitäisi ensin tekaista se pipo...
 

Edelleen samoista myyjäisistä hankittuja, etenkin sammakolle pitäisi keksiä hyvä näkyvä paikka.

Tämä sammakko puolestaan oli niin hillitön, että se oli pakko kantaa kotiin (Tyykipuodista), vaikken sille mitään käyttöä ikinä keksisikään.

Villaa ylle

Kiinnitin nepparit takkiin.

Enkä edelleenkään tiedä laittaisinko i-cordin resorin reunoihin, mutta ainakin tässä kuvassa alempi nappilista näyttää siltä, että se olisi tarpeen.

Takin mallin vedin hatusta, aloittaessani tiesin haluavani perustakin ilman mitään ihmeellisyyksiä. Suuntaa antavat silmukkamäärät on laskettu the Tailored Sweater Method -taulukolla ja rakenne on toteutettu menetelmän mukaan eli olkapäistä alaspäin yhtenä kappaleena ilman saumoja. Koska ohjeessa poimitaan mielestäni liikaa silmukoita olalla hihoihin, tein poimimiset mututuntumalla ja muutenkin sovelsin jonkun verran. Istuvuus ei ole ihan täysi kymppi, oisin voinut leventää vähän enemmän lantiolla ja selän vyötärön joustin olisi saanut olla hieman ylempänä.

Lanka on Rowanin Cocoonia, jossa on villaa ja mohairia. Ihanan lämmintä!

Vain nappi puuttuu?

Nyt pähkäilyttää.

Uusi superpaksu talvivillatakki olisi periaatteessa nappeja eli todennäköisesti neppareita vaille valmis, mutta en osaa päättää olenko tyytyväinen kauluksen resoriin vai en. Nimittäin poimin silmukat vähän liian reilulla otteella ja neulokseen jäi reikiä.

Hyvä, helppo ja nopea ratkaisu olisi tehdä tuohon kohtaan i-cordilla koristeraita. Se sopisi hyvin, koska joustin on päätelty i-cordilla. Mutta, mutta... lankaa on jäljellä tasan tämän verran:

Joutuisin siis käymään lankakaupassa jos haluaisin sen raidan tehdä ja sitten jäisi jämiä, joita on muutenkin nurkat pullollaan. Ei kait tässä auta muu kuin entten, tentten, teelikamentten. Toivottavasti osaisin päättää mieleni pian, sillä ilmojen puolesta takille voisi olla piankin tarvetta.

 

Ajalta ennen blogia 3: ihania aarteita

Mikään ei ole niin ihanaa, kuin saada jotain käsintehtyä lahjaksi. Käsintehty lahja osoittaa, että antaja välittää niin paljon, että on valmis uhraamaan aikaansa ilahduttaakseen saajaa. Aikana, jolloin kaikilla on ylimäärin rahaa, mutta aina kiire, käsintehty lahja on suurin mahdollinen kunnianosoitus.

Minullakin on ollut ilo saada muutama käsintehty aarre.

Tämän pellavapussukan on kuvioinut ja valmistanut eräs ystäväni. Olen käyttänyt pussukkaa lompakkona, mutta säännöstelen sen käyttöä, koska en halua sen kuluvan liian nopeasti.

Nämä kämmekkäät sain lahjaksi eräässä vaihdossa. Ne ovat juuri oikean kokoiset ja ihanan väriset! Ihailen lahjoittajan taitoa yhdistellä erilaisia lankoja kirjoneuleessa, itse olen sillä saralla vasta aloittelija. Harmi vain, että olen käyttänyt näitä niin ahkerasti juoksulenkeillä, että niihin on päässyt tulemaan reikä.

Nämä kämmekkäät ovat erään ystäväni neulomat. Ne on tehty Japanilaisesta kirjasta löytyneen neulemallin mukaan. Ehdottomat kevään ja syksyn käsien ja mielen lämmittäjät!

Nämä villasukat olen saanut joululahjaksi avopilta. Langat on värjätty käsin kasviväreillä ja neulontakin on ehtaa käsityötä. Näissä on ihana hiippailla kaikkein kylmimmillä talvisäillä. Näistäkin huomaa, että lahja on ollut rakas, sillä sukat ovat jo ihan nypyillä.

Pikavinkki

Pyykkiä pestessä huomasin mielenkiintoisen yksityiskohdan erään trikoomekkoni alavarassa. (Miksi ihmeessä mulla on niin paljon mekkoja, vaikka en käytä niitä melkein ikinä?)

Reunan huolitteluun oli nimittäin ommeltu framilonia, joka pitää kivasti alavaran paikoillaan ja estää sitä nousemasta ylös. Eipä ollut tällainen mahdollisuus meikäläisellä tullut mieleen. Pitää joskus kokeilla tätä kikkaa jossain vaatteessa!

 

Ajalta ennen blogia 2: lappuhame

Tämä lappuhame on yksi kaikkien aikojen parhaiten onnistuneita ompeluksiani. Sen tarina alkaa Barcelonasta, jossa olimme miehekkeen kanssa kolmannella yhteisellä ulkomaanmatkalla vuonna miekka ja kirves.

Olin siihen aikaan vielä opiskelija, joten rahaa ei ollut jäänyt montakaan killinkiä lompakon pohjalle lentolippujen oston jälkeen. Kun sitten bongasin aivan ihanan lappuhameen jostain paikallisesta kaupasta (olisikohan ollut El Corte Inglesin One Wayta vastaava nuorten putiikki) ja hinta oli yli satasen (en mä nyt niin vanha ole ettei sillon ois vielä ollut euroja :)), en raaskinut sitä hankkia.

Lisäksi hameen pituus eli lyhyys oli omaan makuuni pikkasen liian vesirajan paljastava, joten senkin puolesta päätin tehdä oman version.

Tärkein kopioitu yksityiskohta on lapun rypytys, muu onkin sitten tulkittu oman maun mukkaan. Taskusta ja muista huolitteluista voi bongata Marimekon kankaan, jonka nimi on minulta autuaasti unohtunut.

Pohjalla oleva kaava on jostain vanhasta Suuresta Käsityölehdestä ja koko ja istuvuus ihan OK, vaikka oishan toi taas saanut kapeempikin olla. Koska käytän hameita vain muutaman kerran vuodessa, tämä on lähes uuden veroinen, vaikka on ollut käytössä jo yli viisi vuotta.

Huomion arvoista on, että kerrankin työn jälki on sellaista, että kehtaan esitellä myös nurjaa puolta :).

P.S. Kevät/syystakki joutui jäähylle, koska innostuin neulomaan paksua talvivillapaitaa. Minullako ADHD?