Voittajafiilis

Huhhuh. Nyt se on valmis!

Välillä meinasi jo usko hiipua, kun alavarat meinasivat jäädä liian kittanoiksi ja muutenkin taisin ommella ihan joka ikisen sauman kahteen kertaan. Mm. helmaa käänsin käsin kaksi iltaa, siinä kun riittää leveyttä. Mikä VOITTAJAFIILIS kun saa isomman projektin valmiiksi! (Kuten kuvasta näkyy, en jaksanut vielä tehdä viimeistä silitystä, mutta huijataan nyt sen verran.) Koska juhliin on joitain viikkoja aikaa, päätin fiksuna tyttönä pistää vielä juhlahuivin puikoille, koska eihän tuollaisessa hihattomassa mekossa voi lokakuisessa Suomessa pysyä lämpimänä. Ettei kävis elämä siis liian helpoksi. Mutta tältä illalta näihin kuviin, näihin tunnelmiin (pahoittelen kuvien laatua, ilmeisesti Blogger teki jotain ihan omia temppujaan kun näyttävät ylivalottuneilta latauksen jälkeen vaikka alkuperäiset olivat OK).

 

 

Lempikaavat 1: Vaihdan farkut verkkarihousuun

Yksi lempikaavojani on Loungers, joka on julkaistu vuonna 2011 Ottobren numerossa 5 (malli 5). Kyseessä on rennot lököhousut, joita olen ommellut kaksin kappalein.

Ensimmäiset pökät valmistuivat Eurokankaasta ostetusta ohuesta collegesta, jossa oli muistaakseni pikkaisen muovia puuvillan joukossa. Kankaassa on hauska juju, jonka vuoksi se päätyi ostoskoriini: kangas on oikealta puolelta harmaa, mutta nurjan puolen "lenkit" ovat vihreät.

Kuten viime viikonloppuna tuli taas todettua, nämä lököverkkarit sopivat loistavasti esim. mökillä hengailuun. Kapea malli takaa, ettei kylmä pääse hiipimään lahkeesta sisään.

Housuissa on helposti ommeltavat taskut: taskunsuu käännetään nurjalle ja taskukappaleet tikataan kiinni etukappaleisiin. 

 

Taskunsuut olen saanut helposti siisteiksi framilonin avulla. Ensin huolittelin etukappaleen reunan. Sitten ompelin framilonin kiinni kolmipistesiksakilla framilonia hieman venyttäen. Lopuksi käänsin reunan joustavalla suoralla ompeleella tikaten. Alla vilahtaa taskunsuu taskun sisäpuolelta.

 

Harmi vain, että nämä pökät ovat olleen sen verran käytössä, että kangas on alkanut nyppääntyä ikävästi istumalihasten kohdalta (tekis taas mieli sanoa, että hyvä ja halpa on aina kaks eri kangasta).

Toiset samalla kaavalla tehdyt pökät ovat myös Eurokankaasta hankitusta ohuesta collegesta, mutta näissä ei muistaakseni ole keinokuitua mukana. Kummissakaan housuissa ei ole kaavasta poiketen solmimisnauhoja, vaan pelkkä kumppari vyötäröllä.

Jotta ei jäisi sellainen kuva, että täällä on vain löysäilty ja alettu vaipua talviuneen, tässä kuvallinen vihje mökkiviikonlopun ohjelmasta.
 

 

We meet by accident

Pähkäilin jokin aikaa sitten miten saisin hyödynnettyä miehen t-paidan hauskan printin. Paidassa ei ollut käytännössä muuta käyttökelpoista kuin etukappale ja takakappaleen alaosa, koska kainalot olivat menneet pilalle ja niskassa oli pari suurta reikää. 

 

Käytettävissä oli onneksi pari muuta sävyiltään sopivaa, mutta myös parhaat päivänsä nähnyttä paitaa. Niinpä leikkasin punaisesta paidasta hihat ja kaulan resorin saumoja myöten irti. Irrotin myös etu- ja takakappaleen toisistaan olkapäiltä. Seuraavaksi tein hihakappaleiden avulla vihreästä paidasta uudet hihat. Leikkasin kappaleet helmasta niin, että sain hyödynnettyä helman sauman hiha-aukoissa. Sitten leikkasin punaisen paidan takakappaleesta pois yläosan ja leikkasin ruskeasta t-paidasta uuden takayläkappaleen käyttäen leikattua palasta kaavana. Lisäksi leikkasin ruskeasta t-paidasta käsivaralta suikaleen uudeksi pääaukon kaitaleeksi. Sitten ei muuta kuin vähän ompelua ja mies sai lähes uuden veroisen t-paidan.

Kommentaari: Muodin huipulle kauden 12 finaalikokoelmat

Varoitus, seuraa mahdollisia juonipaljastuksia Muodin huipulle -ohjelman kaudelta 12!

Muodin huipulle on yksi ehdottomista suosikkiohjelmistani, koska siinä ommellaan. Viime vuosina ohjelman taso on vaihdellut eli ompelemista ja vaatteita on näytetty vaihtelevissa määrin. Suomessa nyt näkyvän 10. kauden jälkeen kyllästyin koko ohjelmaan. En seurannut lainkaan kautta 11, mutta nyt olen palannut ohjelman pariin ja seuraillut Jenkeissä käynnissä olevaa kautta 12 mm. Tomin ja Lorenzon nettisivujen avulla.

Tom ja Lorenzo ovat sarjan alusta asti julkaisseet kommentteja sarjassa tehdyistä asuista ja heidän sivuillaan on ollut etukäteen kuvia finaalikokoelmista. Koska sarja näkyy televisiossa vasta samoihin aikoihin kun kokoelmat esitellään New Yorkin muotiviikoilla, muotiviikoille on todellisuudessa päässyt iso joukko sarjassa putoavia suunnittelijoita jotta finalistit eivät paljastuisi etukäteen. Tämän vuoden New Yorkin muotiviikot ovat käynnissä, kauden 12 suunnittelijoiden kokoelmat on esitelty ja niitä voi taas katsella Tomin ja Lorenzon nettisivuilla. Se onkin hyvä paikka bongata kokoelmia, joita ei telkkarissa näytetä. Alla muutamia huomioitani kauden 12 tuoreista kokoelmista.

Jeremyn ja Katen kokoelmat olivat totaalitylsiä. Jeremyllä on liian romanttinen tyyli mun makuuni ja Katen vaatteet näyttivät huolimattomasti tehdyiltä ja mittasuhteet oli outoja.

Alexanderin kokoelma oli stailattu ylidramaattiseksi ja vaatteet olisivat sopineet näytelmään, eivät tavalliseen käyttöön. Tämä helmi mekko kuitenkin sopisi hyvin vaatekaappiini (penteleen juhlamekko kun ei tunnu valmistuvan millään...).

Justinilla oli aivan ihania graafisia koruja ja asusteita (kuvia täällä ja täällä), mutta vaatteet eivät tehneet erityistä vaikutusta.

Bradon ja Dom ovat taitavia, mutta eivät päässeet näissä geimeissä huipulle. Bradon tekee liian söpösiä ja nättejä juttuja mun makuun ja kokoelma oli todella sekava. Domilla oli muutama upea asu, mutta muutamat täysin käsittämättömät peplum-viritykset pilasivat kokonaisuuden silmissäni.

Alexandrian kokoelma jäi minun mielessäni hyväksi kakkoseksi. Tykkäsin etenkin Alexandrian liiveistä, mutta kokoelma oli kokonaisuutena tavallinen, viimeistelemätön ja epäyhtenäinen verrattuna Helenin kokoelmaan.

Helenillä oli mielestäni ehdottomasti paras kokoelma. Se oli yhtenäinen ja siinä näkyi valtavirrasta poikkeava, uniikki näkemys. Vaatteet oli tehty pääasiassa hyvin ja ne istuivat malleille. Lisäksi omaan makuuni sopii aina yksinkertaisuus ja näyttävät leikkaukset. Tämän vaatimattomimmasta päästä olevan mekon ottaisin heti omakseni (tämä ja muita kuvia täältä).

Kasaan kursittu

Juhlamekko on edennyt taas hieman. Olen ommellut sen kasaan ja tänään kävin hovisovittajani eli äiskän luona viilaamassa istuvuutta. Tämän hetken fiilikset: kangas on aivan ihana, mutta sen laskeutuvuuden takia pitää vähän muuttaa helmaa. Täytyy sanoa, ettei tällaisen vaatteen tekeminen onnistuisi yksinään, sillä sisäänottojen merkitseminen itse vaate päällä on aivan mahdotonta. Kiitos siis taas äipälle avusta ja kärsivällisyydestä.

 

Vaateinventaario

Innostuin lauantain ratoksi inventoimaan omaa ja miehekkeen vaatekaappia ja löysin ison pinon vaatteita, jotka olivat nähneet parhaat päivänsä. 

 

Osassa oli kangas jo siinä kunnossa, että niistä ei ollut kuin matonkuteeksi, ja osa vaatteista kaipasi pelkästään pientä saumojen kasaan kursimista. Joukossa oli kuitenkin myös kinkkisempiä tapauksia. Esimerkiksi alla olevat kaksi miehen t-paitaa olivat todella hyvälaatuista kangasta molemmat, mutta kainalot olivat menneet pilalle.

  

Paitojen värit sopivat nätisti yhteen, ja koska päällimmäisessä oli hauska printti, päätin tehdä alemmasta paidasta uudet hihat päälimmäiseen paitaan. Superlaiskana leikkasin hihakappaleet helmasta niin, ettei hihansuita tarvinnut kääntää. Todella nopeaa ja helppoa tuunausta! Tykkään lopputuloksesta.

 

 Seuraavaksi pitäisi keksiä miten saisin hyödynnettyä tämän hauskan printin:

Paidan etukappale on hyvässä kunnossa, mutta deodorantti ja hiki ovat syöneet kainaloita ja lisäksi niskaan on tullut muutama iso reikä kun kangas on lähtenyt purkautumaan kokolapun kohdalta. Alla olevan vihreän, tahraisen paidan sävy sopisi nätisti punaisen kanssa, joten pitää varmaan keksiä miten niistä saisi yhdistelemällä kasaan yhden käyttökelpoisen paidan. Myös ensimmäisen paitaparin ruskeasta paidasta on kangasta jäljellä, joten sekin voisi sopia näiden kanssa yhdistettäväksi.

Harmi ettei näissä omissa tosielämän tuunauksissa ole paljon lehtien vinkeistä hyötyä, lehtien tuunaukset kun eivät ole koskaan kovin realistisia. Niissä harvoin otetaan huomioon, että paidat kuluvat ensiksi kainaloista tai kaula-aukon resorit alkavat löpöttää, puhumattakaan siitä, että farkut kuluvat yleensä ensimmäisinä reisien sisäpinnoilta. Yleensä tuleekin mieleen, että juttuihin on ostettu kaupasta uudet "kierrätysmateriaalit" ja lehtijutun tekijää ei todellisuudessa kiinnosta kierrätys tai korjaaminen, vaan kyse on ennemminkin muodin mukana kulkemisesta. Itse olen sitä mieltä, että kaupasta pitäisi ostaa pelkästään sellaisia vaatteita, jotka tulevat varmasti käyttöön. Hyväkuntoiset mutta esim. väärän kokoiset tai väriset hutiostokset kuuluvat kirppikselle tai huutikseen ja tuunaukseen tulisi käyttää oikeasti tuunauksen tarpeessa olevia materiaaleja.

Kiireinen viikonloppu

Juhlamekko on edistynyt: löysin Tyykipuodista aivan ihanan mustan pellavan mekkoon kankaaksi ja nyt on kappaleet leikattuina. Jouduin tekemään vielä kolmannet kaavat ennen leikkaamista, koska päätin pidentää mekon nilkkoihin asti yltäväksi ja kankaasta ei saanut nilkkapituista vaatetta suoraan helmaa jatkamalla. Tämän pienen hidastuksen ja lauantaisen siivouspäivän hengessä talonyhtiössämme pidetyn kirppiksen takia en ole vielä ehtinyt ompelemaan. En myöskään muistanut nappailla valokuvia. Koska kuvattomat blogipostaukset on ihan tylsiä, alla silmäniloksi muutama kangasvaraston aarre jotka odottavat innokasta ompelijaa.

Mies toi kesällä Pekingistä tuliaisiksi kaksi metriä silkkisatiinia:

Tämän pellavan ostin kesän alussa Herttoniemestä Marimekon tehtaanmyymälästä:

Puuvilloja Jimmy Beans woolilta. Alla pari metriä flanellia yöhousuihin, päällä vasemmalla Amy Butlerin lotuksia tilkkutöihin ja oikealla ylisöpöä perhoskangasta, josta ajattelin tehdä pussukoita.