Välillä meinasi jo usko hiipua, kun alavarat meinasivat jäädä liian kittanoiksi ja muutenkin taisin ommella ihan joka ikisen sauman kahteen kertaan. Mm. helmaa käänsin käsin kaksi iltaa, siinä kun riittää leveyttä. Mikä VOITTAJAFIILIS kun saa isomman projektin valmiiksi! (Kuten kuvasta näkyy, en jaksanut vielä tehdä viimeistä silitystä, mutta huijataan nyt sen verran.) Koska juhliin on joitain viikkoja aikaa, päätin fiksuna tyttönä pistää vielä juhlahuivin puikoille, koska eihän tuollaisessa hihattomassa mekossa voi lokakuisessa Suomessa pysyä lämpimänä. Ettei kävis elämä siis liian helpoksi. Mutta tältä illalta näihin kuviin, näihin tunnelmiin (pahoittelen kuvien laatua, ilmeisesti Blogger teki jotain ihan omia temppujaan kun näyttävät ylivalottuneilta latauksen jälkeen vaikka alkuperäiset olivat OK).
Hieno näköinen! Pitäisi itsekki ryhdistäytyä tuon ompelukoneen kanssa :)
VastaaPoistaKiitos Elli! Aloittaminen on minullakin usein se vaikein vaihe :)
VastaaPoista