Yeah baby, yeah!

Vappuviikonloppu oli ompelujen osalta erittäin tuottelias, sillä kahdessa edellisessä postauksessa esiteltyjen verkkareiden ja kesätopin lisäksi ehdin tehdä oloasun. Ompelua helpotti se, että oloasun koko on itseäni noin 99 cm lyhyemmälle tyypille. Työkaverini saa nimittäin pian vauvan ja jotain lahjantynkää oli keksittävä. Toivottavasti tulokas tykkää Nalle Puhista, sitä sattui sopivasti löytymään kangaskaappini uumenista.

En ole jostain syystä muistanut kysyä tietääkö työkaverini tulevan lapsen sukupuolta, mutta mielestäni tämä kokonaisuus sopii niin tytölle kuin pojallekin turhaan kumpaankaan sukupuoleen viittaamatta. Koska itse en tiedä mitään vauvoista, turvauduin aiemmin miehekkeen kummipojan äidin kehumaan paidan malliin. On kuulemma helppo pukea vauvan päälle, ilmeisesti koska etu- ja takakappale menevät olkapäillä keskenään limittäin ja pääaukko aukeaa aika suureksi puettaessa. Saman tyyppisiä kaavoja on lähes joka toisessa vauvan vaatteiden kaavoja tarjoavassa lehdessä, tämä nimenomainen versio on lokakuun 2010 SK-lehdestä. 

  

Housujen kohdalla päästin luovuuteni valloilleen ja muokkasin samaisesta SK 10/2010 lehdestä kaavaa 26 lisäämällä lahkeisiin upslaakit, jotka voi kääntää suoriksi vauvan kasvaessa (alla olevassa kuvassa vasemmanpuoleisessa lahkeessa upslaaki ylös käännettynä, oikealla lahje suorana). Housujen college on omista lököverkkareistani yli jäänyttä leikkuutähdettä ja vyötärön resori ilmeisesti äitini kangasvarastoista perimääni yli 20-vuotiasta neulosta. Uusia kangashankintoja ei siis tätä settiä varten tarvinnut tehdä. Päinvastoin tulin kaivelleeksi erinäisiä jämätrikoopaloja esiin ja totesin, että ne eivät olekaan täysin käyttökelvottomia, vaan aika moni niistä sopisi vauvan vaatteisiin.

Toivotaan, että vielä vapunkin jälkeen on elämää eli että pääsisin taas pian ompelukoneen ääreen!

Yksityiskohtia, yksityiskohtia

Vappuna ommeltujen vaatteiden esittely jatkuu, vuorossa yksityiskohtia täynnä oleva kesätoppi.

Ihastuin heti SK 5-6/2013 -lehden ilmestymisen aikaan paidan malliin (lehden malli numero 3 eli kukkadigiprintistä ommeltu toppi). Leikkasin paidan kappaleet noin vuosi sitten kun tein samasta kankaasta aiemmin esitellyn t-paidan. Ompelu kuitenkin tyssäsi ohjeen ensimmäiseen kohtaan, joka kuuluu näin: "Ompele poimulangat jokaiseen neljän etukappaleen merkittyihin kohtiin. Poimuta etukappaleiden kaitaleiden mittaan. Taita kaitaleiden pitkiltä sivuilta saumanvarat nurjalle ja ompele kaitaleet poimutusten päälle kappaleiden oikealle puolelle."

Siis apua! Olipa saatu poimutus, silittäminen ja harsiminen sekä paksuhkon epätasaisen ja venyvän trikoon tikkaaminen kuulostamaan yksinkertaiselta ja suoraviivaiselta. Vaikka olin jo etukäteen varma, että hommasta ei tulisi mitään, lopputulos on mielestäni aika siedettävä:

Oikeastaan koko paidan suosikkiyksityiskohtani!

Sen sijaan kokonaisuus osoittautui lopulta mielestäni itselleni huonosti sopivaksi. Yllä olevassa kuvassa vaikutelma ei ole aivan toivoton kun topin päällä on pitkähihainen, mutta alla olevasta kuvasta käy mielestäni aika selväksi miksi topin malli ei ole minua varten.

Ensinnäkin paidan pituus on aivan väärä minulle, se loppuu ikään kuin kesken. Helman tulisi olla vähintään 5-10 cm pidempi. Toisekseen kuppikokoni on aivan liian pieni tähän paitaan, se sopisi paljon paremmin ns. runsaspoviselle henkilölle. Ja vielä lopuksi, vaikka tein paidan ilman saumanvaroja omien mittojen mukaisella koon 36 kaavalla, paita on mielestäni minulle liian leveä hartioista.

Sen sijaan olin positiivisesti yllättänyt kuinka hyvin tuollainen runsaampi, vyötäröltä rypytetty malli sopii minulle takaa. Olen myös erittäin tyytyväinen paitaan teknisenä ompelusuorituksena. Ilmeisesti olen jossain vaiheessa oppinut jotain kun alan saamaan vähän vaikeammistakin jutuista sisäisen laaduntarkastajani kelpuuttamaa jälkeä. Kuten olen tainnut aiemminkin mainita, en yleensä oleta kummoisia tehdessäni vaatteita kaavasta ensimmäistä kertaa. Tällä kertaa ompelu oli alun säikähdyksestä huolimatta erittäin mukavaa ja valmiin paidan huono istuvuus ei harmita, koska siskoni osoitti alustavaa kiinnostusta paitaa kohtaan ja se saattaakin sopia hänen vartalolleen huomattavasti paremmin.

P.S. Valokuvissa jalassani vuonna 2008 itse ommellut farkut.

P.P.S. Tulossa vielä yksi postaus vappuna valmistuneista vaatteista.

Pieniä jujuja

Tavallisia perusvaatteita käyttävät sanovat usein, että vaatteessa pitää olla joku pieni "juju". Vappuna yhdellä lempikaavoistani valmistuneet verkkarit (Loungers-svetarihousut Ottobre Design woman 5/2011) näyttävät tavallista tavallisemmilta pökiltä, mutta niissä on pieni juju, joka ei näy valokuvissa.

Kangas on nimittäin ohutta bambucollegea, joka on puuvillaan verrattuna aivan taivaallisen pehmeää (ostopaikkana oli Tyykipuoti). Olen hillonnut tätä ihanuutta kaapissa jo varmaan puoli vuotta, mutta nyt vihdoin vanhat collegeni rupeavat olemaan sen verran venähtäneessä kunnossa, että siistimmille kotihousuille oli tarvetta. Vähän jännittää miten bambu kestää kulutusta ja pesua. Olen tehnyt samalla kaavalla yhdet puuvillacolleget ja yhdet puuvilla-polyester-sekoitekollarit. Molemmat ovat olleet käytössä noin 3-4 vuotta. Puuvillaiset eivät ole vielä varsinaisesti kuluneet tai nyppyyntyneet, mutta ovat venyneet senkin edestä, kun taas sekoitecollegeissa on näkyvissä sekä pientä nyppyyntymistä että kankaan venymistä. Kumpikaan kangas ei kuitenkaan muistaakseni ollut mitään erityisen arvokasta joten odotukset eivät olleet yhtä korkealla kuin bambun suhteen.

Yhtään mitään muuta erityistä näissä housuissa ei sitten ole, mutta tässä vielä lähempiä kuvia taskuista, jotka ovat ihanan helpot tehdä.

 
Etulahkeen reuna eli taskunsuu siis huolitellaan ensin ja taskukappale ommellaan kiinni etukappaleeseen. Taskussa ei siis ole kuin yksi taskukappale. Taskunsuun olen tehnyt huolittelemalla reunan joustavalla ompeleella ja ompelemalla sitten reunaan nurjalle puolelle kolmipistesiksakilla framilon-nauhan. Lopuksi olen kääntänyt taskunsuun reunan nurjalle  joustavalla suoralla ompeleella. Framilon-nauhan avulla se kääntyy kuin itsestään ihan ilman silittämistä, jei! Mielestäni tulos on aika siisti:

Sitten vielä muutama sana verkkarien kanssa käyttämästäni viikko pari aiemmin valmistuneesta urheilutopista. Se kuuluu samaan sarjaan helppoja ja yksinkertaisia vaatteita, jotka sisältävät jujun.

Kuinka ollakaan, myös paidan juju on kankaassa. Vihreä trikoo on nimittäin jo toisella kierroksella, se oli entisessä elämässään urheilupaidan helma. Kuten yleensä, vanha paita meni pilalle kainaloista ja muuttui käyttökelvottomaksi. Kangas oli kuitenkin epätavallisen hyvälaatuista, joten leikkelin paidan paloiksi ja otin hyvänä säilyneet osat käyttöön. Paidan toinen juju on leikkauksessa. Piilotin rinnan muotolaskoksen vaakasaumaan. Tein paidan ilman kaavaa ja sauma sai lopullisen muotonsa sovittaessa, joten saumasta näkee nurjalta kuinka sisäänotto on tehty (alempi sauma on siis alkuperäinen):

 
Ihmeen paljon sai näköjään asiaa kahdesta näin tavallisesta vaatekappaleesta.

Nyt ei kuitenkaan muuta kuin hauskaa alkavaa viikkoa!

Vuoden hauskin juhla

Yleensä vappu on vuoden tylsin tai ainkin toiseksi tylsin juhla, mutta tänä vuonna päätin ottaa siitä kaiken irti ja tehdä jotain hauskaa. Vaikka en ole teekkari, aloitin vapun juhlinnan hyvissä ajoin pitämällä vappuaattona vapaapäivän ja siten sain kaksi kokonaista päivää + viikonlopun aikaa OMMELLA! Pitkästä aikaa kone on tikannut kuin henkensä hädässä ja valmista on syntynyt. Tässä postauksessa ensimmäinen, ikään kuin lämmittelyprojekti, jonka tein heti vappuaattoaamuna.

Kuntosalilla jolla käyn, pidettiin aattona Army- eli Armeija-niminen tunti jonka tarkoituksena on saada jumppailijat kuoleman partaalle vuorotellen vaihtuvilla sykkeenkohotus- ja lihaskuntoliikkeillä. Päätin mennä kyseiselle tunnille, koska mikäs olisikaan parempi hauskan vapun aloitus kuin hikoilla ja hoippua kuin pahemmanlaatuisessa kankkusessa? Juhlan kunniaksi asiakkaita kehoitettiin pukeutumaan armeijateeman mukaisesti. Koska olen vanha kunnon pasifisti enkä omista mitään etäisestikään armeijahenkistä vaatetusta, päätin hoitaa homman asenteella ja kirjoa jumppapaitani selkään koneella iskulauseen. Turha varmaan mainita, että kukaan muu kuin ohjaaja ei ollut ottanut pukeutumiskoodia tosissaan...

No joka tapauksessa, tässä vinkkinä kuinka saat nopeasti ja helposti tehtyä kirjontaa. Taustakankaaksi kannattaa valita joustamaton puuvilla tms, minulla tässä miehelle melkein 10 vuotta sitten tehdyistä ulkoiluhousuista yli jäänyttä tukevahkoa puuvilla/polyester-sekoitekangasta, jonka kiinnitin yksinkertaisesti hakaneuloilla jumppapaitani selkään. Lisäksi tarvitset kaava- tai leivinpaperia, kynän ja muutaman nuppineulan.

1. Piirrä haluamasi kuva tai teksti kaava- tai leivinpaperille. Onnistuu myös niin, että printtaat tietokoneella ensin kuvion tavalliselle paperille ja jäljennät kuvion sitten ohuemmalle paperille jota käytät kirjontaan. En ole testannut kuinka hyvin tavallinen tulostuspaperi kävisi tähän hommaan, epäilen ettei kauhean hyvin mutta voisihan sitäkin joskus kokeilla.

2. Jos haluat päästä helpolla, aseta paperi kankaan oikean puolen päälle niin, että kuva on oikeinpäin TAI jos et aina mene sieltä missä aita on matalin, laita paperi kankaan nurjalle puolelle niin, että kuvasi oikea puoli on vasten kangasta. Nuppineulaile paperi kiinni muutamasta kohtaa tai jos haluat hifistellä, harsi kuva kiinni.

3. Kirjo haluamallasi tikillä kuvasi/tekstisi paperin päältä kankaaseen. Paperi siis kiinnittyy kankaaseesi.

4. Kun kirjonta on valmis, revi paperi irti työstä.

 5. Lopuksi voi vielä päätellä langanpäitä ja jopa silittää työnsä jos on oikein ahkera.

 

Yllä oleva kuntosalivitsi siis kuuluu suomeksi tee maastavetoja, älä sodi. Että jos esim. joku itäisen naapurimaan pressa on kuulolla, kannattaa tosissaan miettiä tota lausetta.

Muita vappuna valmistuneita luvassa piakkoin. Hauskaa viikonloppua!