Tavallisia perusvaatteita käyttävät sanovat usein, että vaatteessa pitää olla joku pieni "juju". Vappuna yhdellä lempikaavoistani valmistuneet verkkarit (Loungers-svetarihousut Ottobre Design woman 5/2011) näyttävät tavallista tavallisemmilta pökiltä, mutta niissä on pieni juju, joka ei näy valokuvissa.
Kangas on nimittäin ohutta bambucollegea, joka on puuvillaan verrattuna aivan taivaallisen pehmeää (ostopaikkana oli Tyykipuoti). Olen hillonnut tätä ihanuutta kaapissa jo varmaan puoli vuotta, mutta nyt vihdoin vanhat collegeni rupeavat olemaan sen verran venähtäneessä kunnossa, että siistimmille kotihousuille oli tarvetta. Vähän jännittää miten bambu kestää kulutusta ja pesua. Olen tehnyt samalla kaavalla yhdet puuvillacolleget ja yhdet puuvilla-polyester-sekoitekollarit. Molemmat ovat olleet käytössä noin 3-4 vuotta. Puuvillaiset eivät ole vielä varsinaisesti kuluneet tai nyppyyntyneet, mutta ovat venyneet senkin edestä, kun taas sekoitecollegeissa on näkyvissä sekä pientä nyppyyntymistä että kankaan venymistä. Kumpikaan kangas ei kuitenkaan muistaakseni ollut mitään erityisen arvokasta joten odotukset eivät olleet yhtä korkealla kuin bambun suhteen.
Yhtään mitään muuta erityistä näissä housuissa ei sitten ole, mutta tässä vielä lähempiä kuvia taskuista, jotka ovat ihanan helpot tehdä.
Etulahkeen reuna eli taskunsuu siis huolitellaan ensin ja taskukappale ommellaan kiinni etukappaleeseen. Taskussa ei siis ole kuin yksi taskukappale. Taskunsuun olen tehnyt huolittelemalla reunan joustavalla ompeleella ja ompelemalla sitten reunaan nurjalle puolelle kolmipistesiksakilla framilon-nauhan. Lopuksi olen kääntänyt taskunsuun reunan nurjalle joustavalla suoralla ompeleella. Framilon-nauhan avulla se kääntyy kuin itsestään ihan ilman silittämistä, jei! Mielestäni tulos on aika siisti:
Sitten vielä muutama sana verkkarien kanssa käyttämästäni viikko pari aiemmin valmistuneesta urheilutopista. Se kuuluu samaan sarjaan helppoja ja yksinkertaisia vaatteita, jotka sisältävät jujun.
Kuinka ollakaan, myös paidan juju on kankaassa. Vihreä trikoo on nimittäin jo toisella kierroksella, se oli entisessä elämässään urheilupaidan helma. Kuten yleensä, vanha paita meni pilalle kainaloista ja muuttui käyttökelvottomaksi. Kangas oli kuitenkin epätavallisen hyvälaatuista, joten leikkelin paidan paloiksi ja otin hyvänä säilyneet osat käyttöön. Paidan toinen juju on leikkauksessa. Piilotin rinnan muotolaskoksen vaakasaumaan. Tein paidan ilman kaavaa ja sauma sai lopullisen muotonsa sovittaessa, joten saumasta näkee nurjalta kuinka sisäänotto on tehty (alempi sauma on siis alkuperäinen):
Ihmeen paljon sai näköjään asiaa kahdesta näin tavallisesta vaatekappaleesta.
Nyt ei kuitenkaan muuta kuin hauskaa alkavaa viikkoa!
Kangas on nimittäin ohutta bambucollegea, joka on puuvillaan verrattuna aivan taivaallisen pehmeää (ostopaikkana oli Tyykipuoti). Olen hillonnut tätä ihanuutta kaapissa jo varmaan puoli vuotta, mutta nyt vihdoin vanhat collegeni rupeavat olemaan sen verran venähtäneessä kunnossa, että siistimmille kotihousuille oli tarvetta. Vähän jännittää miten bambu kestää kulutusta ja pesua. Olen tehnyt samalla kaavalla yhdet puuvillacolleget ja yhdet puuvilla-polyester-sekoitekollarit. Molemmat ovat olleet käytössä noin 3-4 vuotta. Puuvillaiset eivät ole vielä varsinaisesti kuluneet tai nyppyyntyneet, mutta ovat venyneet senkin edestä, kun taas sekoitecollegeissa on näkyvissä sekä pientä nyppyyntymistä että kankaan venymistä. Kumpikaan kangas ei kuitenkaan muistaakseni ollut mitään erityisen arvokasta joten odotukset eivät olleet yhtä korkealla kuin bambun suhteen.
Yhtään mitään muuta erityistä näissä housuissa ei sitten ole, mutta tässä vielä lähempiä kuvia taskuista, jotka ovat ihanan helpot tehdä.
Etulahkeen reuna eli taskunsuu siis huolitellaan ensin ja taskukappale ommellaan kiinni etukappaleeseen. Taskussa ei siis ole kuin yksi taskukappale. Taskunsuun olen tehnyt huolittelemalla reunan joustavalla ompeleella ja ompelemalla sitten reunaan nurjalle puolelle kolmipistesiksakilla framilon-nauhan. Lopuksi olen kääntänyt taskunsuun reunan nurjalle joustavalla suoralla ompeleella. Framilon-nauhan avulla se kääntyy kuin itsestään ihan ilman silittämistä, jei! Mielestäni tulos on aika siisti:
Sitten vielä muutama sana verkkarien kanssa käyttämästäni viikko pari aiemmin valmistuneesta urheilutopista. Se kuuluu samaan sarjaan helppoja ja yksinkertaisia vaatteita, jotka sisältävät jujun.
Kuinka ollakaan, myös paidan juju on kankaassa. Vihreä trikoo on nimittäin jo toisella kierroksella, se oli entisessä elämässään urheilupaidan helma. Kuten yleensä, vanha paita meni pilalle kainaloista ja muuttui käyttökelvottomaksi. Kangas oli kuitenkin epätavallisen hyvälaatuista, joten leikkelin paidan paloiksi ja otin hyvänä säilyneet osat käyttöön. Paidan toinen juju on leikkauksessa. Piilotin rinnan muotolaskoksen vaakasaumaan. Tein paidan ilman kaavaa ja sauma sai lopullisen muotonsa sovittaessa, joten saumasta näkee nurjalta kuinka sisäänotto on tehty (alempi sauma on siis alkuperäinen):
Ihmeen paljon sai näköjään asiaa kahdesta näin tavallisesta vaatekappaleesta.
Nyt ei kuitenkaan muuta kuin hauskaa alkavaa viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti