Mutkia matkassa

Ompelukset eivät nyt mene suunnitelmien mukaan ja kaikkialla tuntuu olevan mutkia matkassa. Oikein sananmukaisesti, sillä tarkoitan vartaloni kurveja. Edellisen postauksen mekon lisäksi istuvuusongelmia on ilmennyt myös housuissa, joiden leikkaamista viivytin pitkään. Ihan turhaa oli niiden takia panikointi, koska malli sai minut näyttämään siltä, että käyttäisin vaippaa. Siinä ei auta vaikka kankaan leikkaisi kuinka langansuoraan. Kolmannen harmaita hiuksia aiheuttaneen mallin poimin SK 10/2013 lehdestä.

Tykästyin nimittäin tuohon paitaan (malli 2, pusero), koska se näyttää mukavan rennolta, mutta siistiltä. Koska en ole mikään bilehile ja mieli on jo kesäisissä tunnelmissa, oma paitani näyttää lopulta tältä (digiprinttiviskoosi ja viskoosi-elastaanitrikoo molemat Eurokankaasta):

Kun sovitin paitaa ja yritin mallailla miltä ohjeenmukainen kuminauhakuja näyttäisi vyötäröllä, näytin mielestäni vähintään 20 kiloa lihavammalta kuin tavallisesti. Syy on tietenkin vyötärössäni, joka on suhteellisen kapea ja korkealla (paidan vyötärö ei asetu oikeaan kohtaan mikä leventää vartalon kapeinta kohtaa), sekä notkoselässä, jonka ansiosta takapuolelle syntyi kankaasta pussi, jonne olisin voinut majoittaa vaikka keskikokoisen koalan. Päätin siis kääntää helman (käsin) ja antaa sen hulmuta.

   

Hihojakin jouduin lyhentämään, kun erehdyin tekemään halkiot valmiiksi ja kalvosinten lisääminen olisi tehnyt hihoista aivan liian pitkät (pahoittelut kuvan huonoista väreistä, trikoo on oikeasti tumman sinistä). Hätäratkaisuna leikkasin trikoosta noin neljän sentin levyiset ja hihansuun mittaiset kaitaleet, joilla huolittelin kädentiet. Ensin ompelin kaitaleet lyhyistä päistä lenkeiksi ja sitten kiinni hihaan sisäpuolelle hihan nurja puoli kaitaleen oikeaa vasten. Sitten käänsin kaitaleen sauman peitoksi ja hihan oikealle puolle. Taitoin reunan piiloon ja lopuksi ompelin oikealta puolen sauman kaitaleen reunaan (aika amatöörimäisen näköisesti, mutta se ei onneksi paljastu näistä kuvista ;)) .

Todennäköisesti tulen käyttämään paidan kanssa vyötä, jotta vyötäröni tulee kunnolla esiin. Alkuperäinen malli on varmasti paljon istuvampi pienipeppuiselle ja pyöreävatsaiselle tai poikamaiselle vartalolle (geenilotto ei arponut minua kumpaankaan joukkoon).

Vaikka jouduin tuskailemaan istuvuusongelmien kanssa, paitaa oli mukava tehdä ja tykkään lopputuloksesta. Ehkä parasta on kankaan digiprinttikuvio ja se, että molemmat kankaat tuntuvat mukavilta päällä.

 

Hauskaa alkanutta viikkoa!

Kun kaksi sanaa kertoo ihan yhtä paljon kuin yksi kuva

Sanonnan mukaan yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Aina eivät sanonnat osu ihan nappiin, nimittäin kohta tulee kuvia, joista kaksi sanaa kertoo ihan yhtä paljon kuin itse kuva, nimittäin: EI ISTU!

 

Kotelomekko, kaava SK 4/2013, malli 1

... ja sama sivulta katsottuna.

Onni onnettomuudessa on, että tajusin sentään tehdä ensin tämän sovitusvaatteen halvasta kankaasta, enkä suoraan tärvännyt jotain ainutkertaisen ihanaa ja kallista rättiä. Ilmeisesti olen noin 20-30 cm liian lyhyt tähän kaavaan, enkä usko että mikään pieni justeeraus auttaisi istuvuuteen. Esimerkiksi kun yritin nostaa vyötärölinjaa, koko alaosan istuvuus puolestaan katosi:

Alunperin halusin siis kokeilla tätä mekkoa, koska kaavassa on mielenkiintoinen rintamuotolaskosten rakenne. Jos yllä olevista kuvista ei sitä huomannut riittävän hyvin, asia selvinnee alla olevasta kuvasta.

 

Ja jotta silmät palautuisivat verkkokalvoa syövästä kauhugalleriasta, tässä vähän tasapainottavaa rappioromantiikkaa:

 

Kesäkassi

Ihastuin SK 7/2013 lehden pinkkiin mekkoon (kuva Suuren Käsityön sivulla), mutta koska se oli tehty sifongista (apua, karmeaa ommeltavaa!) ja hörsömekkojen käyttötilaisuudet ovat Suomen sääolosuhteissa töissä käyvällä ihmisellä aika vähissä, päätin tyytyä ompelemaan lehdestä kesäkassin (malli 25).

Siitä tuli VALTAVA! (Kuvassa kassi roikkuu normaalin ruokapöydän tuolin selkänojalla.)

Päälipuolen kankaat kaivoin omista varastoista; lehtikankaasta tein hetken aikaa sitten sortsit ja pellava on ylijäämä joko päiväpeitosta tai helmalakanasta. Hulluttelin koristelemalla kassia sortsikankaasta leikatulla "merkillä", joka valmistui helposti silitysliimajutskan avulla ja viereen kiinnitin vielä muutaman valikoidun nappilaatikon aarteen.

Muokkasin hieman mallia lisäämällä kassiin vuorin puuvillakankaasta. Leikkasin sen kassikappaleen kaavalla, mutta sen sijaan että olisin tehnyt samanlaiset laskokset kuin päälipuolella on, rypytin vuorin reunan. Mielestäni kassista tuli vuorin ansiosta paljon siistimmän näköinen.

Kaiken lisäksi ompelin vuoriin vielä pienen salataskunkin! Nyt lompakon ja kännykän saa kätevästi talteen, etteivät ne huku kassin pohjalle.

Hauskaa ja aurinkoista viikonloppua!

P.S. Laskeskelin, että olen toteuttanut ompelumallit kuudesta kirjastoni viime ja tämän vuoden Suuri Käsityö -lehdestä. Lehtiä on yhteensä yksitoista, joten puolivälissä tavoitetta mennään.

Kaikkea sitä kirppiksellä oppii

Ompelurintamalla edistys on ollut hidasta, joten ei siitä nyt sen enempää. Sen sijaan haluan jakaa edellisen kirppiskierroksen löydön: luulin ostaneeni farkut, mutta sainkin oppitunnin niiden lyhentämisestä.

  

Farkut siis näyttivät aivan tavallisilta, enkä huomannut sovittaessakaan mitään erikoista. Mutta kun käänsin housut ensimmäisen käyttökerran jälkeen nurin, paljastui jotain erikoista.

Housut oli lyhennetty niin, että lahkeiden päälitikkaukset oli saatu säästettyä. Olen kuullut tästä lyhennystavasta, mutta en ole sitä koskaan itse kokeillut, koska olen laiska, enkä liian tarkka farkkujeni ompeleitten väristä. Mutta kaikille niille, joita väärän väriset tikkaukset häiritsevät, tässä tietoa yksityiskohdista: lahkeet oli katkaistu nilkan korkeudelta ja katkaistut reunat oli huoliteltu saumurilla. Sitten seuraa oveluus, nimittäin katkaistut pätkät oli ommeltu kiinni lahkeisiin aivan tikkauksen vierestä. Kun katsoo alla olevaa kuvaa ja tietää mitä hakee, niin sauman näkee, mutta veikkaanpa, että kuten minä, moni ei huomaa saumaa vaatteessa kun ei tiedä mitä etsiä.

Lopuksi saumanvarat oli silitetty lahkeisiin kiinni ilmeisesti pikapaltteesta napsittujen pätkien avulla.

Kaikista parasta tässä hommassa oli, että lahkeet oli lyhennetty minulle juuri oikeaan mittaan. Kiitos siis farkkujen lyhentäjälle, kuka ikinä oletkin!