Ompelukset eivät nyt mene suunnitelmien mukaan ja kaikkialla tuntuu olevan mutkia matkassa. Oikein sananmukaisesti, sillä tarkoitan vartaloni kurveja. Edellisen postauksen mekon lisäksi istuvuusongelmia on ilmennyt myös housuissa, joiden leikkaamista viivytin pitkään. Ihan turhaa oli niiden takia panikointi, koska malli sai minut näyttämään siltä, että käyttäisin vaippaa. Siinä ei auta vaikka kankaan leikkaisi kuinka langansuoraan. Kolmannen harmaita hiuksia aiheuttaneen mallin poimin SK 10/2013 lehdestä.
Tykästyin nimittäin tuohon paitaan (malli 2, pusero), koska se näyttää mukavan rennolta, mutta siistiltä. Koska en ole mikään bilehile ja mieli on jo kesäisissä tunnelmissa, oma paitani näyttää lopulta tältä (digiprinttiviskoosi ja viskoosi-elastaanitrikoo molemat Eurokankaasta):
Kun sovitin paitaa ja yritin mallailla miltä ohjeenmukainen kuminauhakuja näyttäisi vyötäröllä, näytin mielestäni vähintään 20 kiloa lihavammalta kuin tavallisesti. Syy on tietenkin vyötärössäni, joka on suhteellisen kapea ja korkealla (paidan vyötärö ei asetu oikeaan kohtaan mikä leventää vartalon kapeinta kohtaa), sekä notkoselässä, jonka ansiosta takapuolelle syntyi kankaasta pussi, jonne olisin voinut majoittaa vaikka keskikokoisen koalan. Päätin siis kääntää helman (käsin) ja antaa sen hulmuta.
Hihojakin jouduin lyhentämään, kun erehdyin tekemään halkiot valmiiksi ja kalvosinten lisääminen olisi tehnyt hihoista aivan liian pitkät (pahoittelut kuvan huonoista väreistä, trikoo on oikeasti tumman sinistä). Hätäratkaisuna leikkasin trikoosta noin neljän sentin levyiset ja hihansuun mittaiset kaitaleet, joilla huolittelin kädentiet. Ensin ompelin kaitaleet lyhyistä päistä lenkeiksi ja sitten kiinni hihaan sisäpuolelle hihan nurja puoli kaitaleen oikeaa vasten. Sitten käänsin kaitaleen sauman peitoksi ja hihan oikealle puolle. Taitoin reunan piiloon ja lopuksi ompelin oikealta puolen sauman kaitaleen reunaan (aika amatöörimäisen näköisesti, mutta se ei onneksi paljastu näistä kuvista ;)) .
Todennäköisesti
tulen käyttämään paidan kanssa vyötä, jotta vyötäröni tulee
kunnolla esiin. Alkuperäinen malli on varmasti paljon istuvampi
pienipeppuiselle ja pyöreävatsaiselle tai poikamaiselle vartalolle (geenilotto ei arponut minua kumpaankaan joukkoon).
Vaikka jouduin tuskailemaan istuvuusongelmien kanssa, paitaa oli mukava tehdä ja tykkään lopputuloksesta. Ehkä parasta on kankaan digiprinttikuvio ja se, että molemmat kankaat tuntuvat mukavilta päällä.
Hauskaa alkanutta viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti