Materiaaleista ei projektin pitäisi ainakaan olla kiinni, sillä kangaskaapissa olisi tarjolla vaikka minkälaisia vaihtoehtoja:
Pari metriä aivan taivaallisen pehmeää musta-valkoraidallista viskoositrikoota (Tyykipuodista), josta piti tulla kesäksi neulostakki. Aikataulu ei vain antanut periksi ja nyt pelkään, että vaate jäisi talvella käyttämättä, koska olen aikamoinen vilukissa. Vieläkin kuitenkin tekisi mieli kietoa itsensä tuohon ihanuuteen, ei siinä mitään saumoja tarvita kun tuntuma on niin ihana! En yleensä käytä viskoositrikoota, koska muutama kaupan viskoositrikoovaate on osoittautunut todella pahoiksi virheostoksiksi, mutta tämän kohdalla tein siis poikkeuksen. Toivotaan, ettei tämä lähde nyppyyntymään pesussa.
Toinen kesäinen vaihtoehto olisi tämä juoksuhousuja varten Eurokankaasta ostettu urheiluvaatekangas. Se on sekoite puuvillaa ja polyesteriä ja olen tehnyt samasta, mutta vihreän värisestä jo yhdet juoksuhousut. Olin positiivisesti yllättynyt kankaan laadusta, se on täydellistä kesän urheiluvaatteisiin, sillä se on ihanan ohutta, eikä hiosta tai kahise. Huonona puolena on kankaan harvuus, se ei nimittäin pidä lainkaan tuulta, joten seuraava käyttömahdollisuus olisi vasta keväällä. (Tätä samaa laatua oli ainakin viime viikolla jäljellä Itiksen Eurokankaassa.)
Seuraava vaihtoehto olisi tämä supertylsältä näyttävä trio, joka koostuu noin metristä mustaa collegea, reilusta metristä perustrikoota (puuvillaa ja elastaania) sekä noin 10 vuotta sitten ostetusta palasesta viskoosisatiinia, joka on valitettavasti aika karheaa nurjalta puolelta eli vaatisi vuorin. Yhden mustan mekon ja neulehuivin jälkeen tämä läjä ei suoraan sanottuna kamalasti innosta. Puuvillatrikoo pitäisi kuitenkin saada pian työn alle, sillä vaatekaapissa olisi tarvetta mustille perusteeppareille.
Joulua ajatellen olisi hyvä tarttua näihin kolmeen Japanista ostettuun palaseen, joista voisi tehdä jotain pientä ja söpöä lahjapaketteihin. Ideat ovat vain vähissä, koska tein viime jouluksi samaan satsiin kuuluneista kankaista kaikille naispuolisille lahjottaville pussukoita.
Sitten olisi tarjolla tämä ryppyinen duo. Mustan tukevan puuvilla-elastaanikankaan ostin jo keväällä Tyykipuodista ja tuon violetin cupro-vuoren bongasin viikko sitten Itiksen Eurokankaan palalaarista hyvin sopuisaan hintaan. Näistä lokakuisista kuvista ei oikein käy ilmi kankaiden todellinen ilme, joten alla lähikuvaa mustan kankaan pinnasta.
Mustasta piti tulla kevät/syksytakki jo kesällä, mutta kuten raitatrikoon kohdalla, aikataulu petti ja kangas jäi kaappiin. Juhlamekkoa varten kaavoja selatessa törmäsin Hanna Sarénin takkimalliin, joka sopisi tälle parille (kuvassa oikealla alhaalla). Vaikka tätä takkia tuskin tulisi enää tänä syksynä käytettyä, tuo violetti kangas houkuttelisi ja olisipa sitten ensi keväänä olisi jotain päällepantavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti