Ompelu - onko se jotain syötävää?

Kesän aikana lempiharrastukseni ompelu pääsi muuttumaan lähes kokonaan kankaanostoharrastukseksi. Hyvä jos edes muistan miten ompelukone toimii. Tekosyitä ja selityksiä on helppo keksiä, mutta ne eivät auta tilanteessa eteenpäin. Siispä on aika tunnustaa synnit, siirtyä korjaamaan syntyneet vahingot ja luoda uusi strategia, jonka avulla vältyn samanlaisilta repsahduksilta jatkossa. Aloitan syntien tunnustamisesta.

 

Synnit.

 

Osa 1

Ennen kesäloman alkua käväisin työmatkalla Atlantin toisella puolen ja tilasin "pieneksi" matkamuistoksi erilaisia trikoita Fabric.com-sivustolta (kankaat kuvan oikeassa alareunassa). En ollut aiemmin tilannut nettikaupoista muuta kuin käsityöpuuvilloja ja flanelleja ja nyt halusin kokeilla miten trikoiden tilaus onnistuisi ilman hypistelyä. Pitkän pähkäilyn jälkeen päädyin tilaamaan kuviollista viskoosi-elastaanitrikoota, mustaa Robert Kaufmanin puuvilla-elastaanitrikoota, vaihtelevan paksuisia osioita sisältävä mustaa 100 % puuvillaneulosta (cotton slub, mitä ikinä se sitten tarkoittaakin), alelaarista silmiin sattunutta muodikasta osittain läpinäkyviä kohtia sisältävää mustaa "burnout"-neulosta sekä ehdottomasti etukäteen itseäni eniten kutkuttanutta violettia bambuviskoositrikoota. Kaikki kankaat olivat hyvin edukkaita Suomen hintatasoon nähden riskin minimoimiseksi.

Sitten tuloksiin: kaksi ensin mainittua hankintaa vaikuttaa loistavilta, kolmas eli slub on aavistuksen ohuempaa kuin olisin toivonut, burnout-neulos puolestaa ihan OK näköistä, mutta siitä irtoaa kuituja kuin karvaa vaihtavasta koirasta ja viimeinen eli bambutrikoo ei ole bambua nähnytkään. Etenkin "bambuneulos" siis tuotti aivan valtavan pettymyksen, kun ensimmäisellä vilkaisulla ja kosketuksella pystyin toteamaan sen polyesteriksi. Myöhempi polttokoe varmisti, että kangas oli muovia. En suoraan sanoen ymmärrä, miten noin suuri kangaskauppa voi olla pihalla myymänsä kankaan materiaalista, mutta onneksi asiakaspalvelu pelasi ja sain kankaan hinnan takaisin, eikä minun edes tarvinnut lähettää kangasta takaisin. Summa summarum,  kokeiluna ostos oli ihan hauska, mutta ei selkeästikään sovi täsmäostosten tekemiseen. Harmi ettei kankaissa ole samalla tavalla vakiintuneita tuotemerkkejä kuin langoissa ja käsityöpuuvilloissa, se helpottaisi kovasti tällaisen materiaalinipottajan nettiostamista.

Osa 2

En tiedä mistä se lähti, mutta jostain syystä olen muodostanut itselleni käsälomanaloitusrutiiniksi Marimekon Herttoniemen tehtaanmyymälässä vierailemisen viimeisen työpäivän päätteeksi. Jatkoin perinnettä tänäkin vuonna. Myymälää oli uusittu sitten viime käyntini ja se ei enää näyttänyt yhtä tutun nukkavierulta kuin ennen. Harmi, koska olen aina pitänyt myymälän penkojaistunnelmasta ja etenkin myytävistä kankaista, joiden laatu on ollut yksinkertaisesti voittamaton. Vaatetuskankaiden valikoima oli tänä vuonna aika suppea, enkä oikein löytänyt mitään mieleistä. Paitsi eräästä laarista, jossa oli valmiiksi koottuja 4 palan pusseissa resoreita. Pussi taisi maksaa 4 euroa ja palojen pituus oli puoli metriä. Kyllä, se ei ollut painovirhe vaan metrihinta oli todellakin 2 euroa! Olen ylpeä itsestäni, etten ostanut kuin kaksi pussia. Siinäkin on jo nimittäin riittävästi resoria koko loppuelämäkseni, etenkin kun värivalikoima koostui pääasiassa sinisestä, joka ei ole yleensä ollut vaatekaappini suosituin väri. Hurskaana voin kertoa, että resorit pääsivät heti käyttöön, sain nimittäin korjattua tuon yllä olevassa kuvassa näkyvän hupparin hihat korvaamalla puhki kuluneet resorit uusilla. Vau, hyvä minä! Ainakin sadasosa ostoksista on siis otettu käyttöön!

Osa 3

Ilmeisesti siskoni tuntee minut hyvin, sillä sain häneltä syntymäpäivälahjaksi Jelly Roll:in. Enkä nyt tarkoita englantilaista kääretorttua, vaan jotain paljon, paljon makeampaa eli Lewis & Irenen suunnittelemista kankaista leikatuista suikaleista kiepautetun pienen rullan. Ihana lahja, kiitos!

Osa 4

Ostin keväällä uuden joogamaton ja kuinka ollakaan, se ei mahdu vanhan joogamattoni pussiin. Niinpä ajattelin ommella uuden. Sitä varten kävin ostamassa Eurokankaasta palan vedenpitävää kangasta vuoriksi. Kuinka ollakaan, mukaani tarttui aivan ihana digipainettu avaruustrikoo ja palalaarista ongittu eläinkuositrikoo. Tässä vaiheessa olin ilmeisesti unohtanut mitä itsehillintä merkitsee ja päätin tuomita itseni kangaskauppakieltoon siihen asti kunnes kangaskaapissani on tilaa uusille hankinnoille.

Seuraavalla kerralla voin toivottavasti blogata jostain valmistuneesta käsityöstä. Innostuin kesälomalla neulomaan muutamia "salaisuuksia", jotka päätyvät pukinkonttiin, joten vaikka en saisi ompeluparannusta tehtyä, viimeistään jouluna on luvassa valmistuneita :).