Eilen iski elämäni ensimmäinen migreeni ja olen vieläkin hieman pökerryksissä sen jäljiltä. Ei huvita tehdä mitään muuta kuin hengata kotona ja ehkä vähän ommella. Siis täydellinen bloggaus-päivä! Ulkona sataa lunta postikorttimaisemaan ja muistin, että onhan minulla muutakin esiteltävää kuin pelkät ompelukset.
Joululomalla tuli nimittäin nikkaroitua miehekkeen kanssa yhteistuumin naulakko eteiseen. Idean olin saanut jo yli neljä vuotta sitten kun ostettiin nykyinen asunto, mutta kuten niin usein tässä taloudessa, toteutus sai odottaa täydellistä hetkeä. Minä toimin pääsuunnitelijana, työnjohtajana, maalarina ja "koukkujen" mutterien kiristäjänä, miehelle jäi hommaksi sirkkelöidä oikean kokoinen taustakappale, akkuporakoneilla siihen reiät koukkujen ruuveille sekä rakennella taustapuolelle kiinnitysmekanismi. Mieheke porasi naulakolle reiän seinään, minä huudatin reiän alla imuria ettei pöly levinnyt koko huusholliin.
Ja täytyy sanoa, että ilokseni naulakosta tuli juuri sellainen kuin suunnittelin. Alarivissä on tavalliset Clas Ohlsonilta ostetut ovennupit takkien ripustuslenkkejä varten ja ylempänä on koristeena Indiskasta silloin neljä vuotta sitten hankittuja nuppeja. Kokonaisuus on raikas ja vaalea jotta pieni eteisemme pysyy yleisilmeeltään selkeänä, mutta naulakossa on kuitenkin vähän väriä ja pieni juju. Alunperin ajattelin ostaa eteiseen pari Ray ja Charles Eamesin Hang it all -naulakkoa, jotka olisivat maksaneet yhteensä noin 600 euroa. Tämän kokonaisuuden hinnaksi tuli arviolta 50 euroa eikä samanlaiseen tarvitse törmätä jokaisessa sisustuslehdessä.
Ai niin, kuvissa esiintyvä omituinen pötkylä on tämän päivän ompelukseni eli joogamaton kuljetuspussi.
Päälikangas on kesällä Jenkeistä tilattua Amy Buttlerin tilkkutyöpuuvillaa, vetoketjun ja kantohihnahärpäkkeen löysin omista varastoistani (alkuperä tuntematon, todennäköisesti purettu jostain rikki menneestä vaatteesta/laukusta) ja vuorikangas on vettä kestävää nurjalta puolelta metallipinnoitettua ulkoiluvaatekangasta Tyykipuodista. Täytyy sanoa, että uskon entistä enemmän sanontaan "aika tavaran kaupitsee", sillä olen monesti miettinyt mitä ihmettä varten säilytän melkein neonpinkkiä haalarivetoketjua, mutta tulihan sekin päivä eteen kun sitä tarvittiin.
Kuten yllä olevista kuvista näkyy, pussin vuori on koottu useista paloista ja se on ulkoiluhousuista yli jäänyttä kangasta. Tai siis jotta sain riittävästi kangasta, jouduin leikkaamaan yhdestä kaapissa odottaneesta kankaasta uudet ulkoiluhousut vanhalla hyväksi todetulla kaavalla :). Kukahan ompelisi housut kasaan?
Mitään kaavaa en tähän työhön käyttänyt, vähän mittailin joogamattoni leveyttä ja ympärysmittaa rullattuna ja leikkasin kappaleet vähän sinnepäin sopimaan mittoihin. Kuten tällaisissa töissä aina, tulos ei ole myöskään ihan täysin sopiva, mutta vähän liian pitkä kuljetin antaa kivasti tilaa joogasukille ja tuo vähän pelivaraa jotta maton saa tungettua helpommin pötkelöön sisään.
Nyt ei muuta kuin namaste ja hyvää alkavaa viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti