Tuliaiset: Ylhäällä 10 fat squarea (The Old Country Store), vasemmalla ylhäällä mustaa brodyyriä ja kuviollista viskoositrikoota (Mood). Muut kankaat tilkkutyöpuuvilloja Jimmy Beans Woolilta.
Määrä saattaa näyttää pieneltä, kun yllä olevaa kuvaa katselee. Kun kääröt avaa, alkaa julma suloinen totuus paljastua...
Ensimmäinen kangaserä kuivumassa kutistamisen jälkeen. Vasemmalla jaardi (= 91 cm) pituussunnassa kaksinkerroin taitettua viskoosi-elastaanitrikoota (Mood), keskellä jaardi ihanan ohutta ja tiivistä Philip Jacobsin Rowanille suunnittelemaa Petunias-tilkkutyöpuuvillaa (Jimmy Beans Wool) ja oikealla leveyssuunnassa kaksinkertaiseksi taitettuna 2,5 jaardia Amy Butlerin Kasbah-puuvillaa (myös Jimmyltä).
Vaikka tilkkuilu on kotoisin Yhdysvalloista ja maassa on ilmeisesti yli 20 miljoona tilkkutöiden harrastajaa, minulla on aiemmin ollut vaikeuksia löytää kangaskauppoja suuristakin kaupungeista, etenkin kun en ole halunnut vuokrata autoa kangaskauppareissua varten. Nyt halusin varmistaa, että en jää ilman pehmeitä tuliaisia, ja tilasin varmuuden vuoksi noin viikko ennen matkaa erilaisia tilkkutyöpuuvilloja matkakohteeseen Jimmy Beans Woolilta. Vaikka nettiostoksissa on aina omat riskinsä, tilaus osoittautui järkeväksi valinnaksi (mm. yhdisteltäviksi ajattelemani Tim Holzin Eclectic elements -sarjan kankaat eivät mielestäni livenä sovi yhteen, vaikka kaikkien kankaiden värin nimi oli sama (taupe)).
Nimittäin siinä vaiheessa kun pääsin oikeaan tilkkutyöpuotiin (jossa oli matkaoppaiden mukaan 6 000 pakkaa erilaisia kankaita), jähmetyin ihastuksesta, enkä osannut valita mitään ostettavaa. Lopulta päätin keskittyä valitsemaan fat squareja pienestä hyllystä, jonka valikoima oli edes jotenkuten hallittavissa. Old Country Storessa on aimmin ollut jonkinlainen tilkkutyönäyttely puodin toisessa kerroksessa, mutta nyt se oli minuun harmikseni (ja matkaseuran helpotukseksi) suljettu.
New Yorkin -reissulla pääsin vihdoin käymään Moodissa. Olen jostain syystä aina osunut paikalle silloin, kun kauppa on ollut kiinni. Liikkeellä ei ole sisäänkäyntiä katutasossa, vaan ostoksille pääsee kun tietää mennä sisälle oikeaan rappuun ja ajaa hissillä hissipojan kanssa kolmanteen kerrokseen.
Kauppa oli todellakin täsmälleen sellainen, kuin mitä Project runway antaa ymmärtää. Silkkiä oli sifonkina, satiinina ja jopa neuloksena. Ja vaikka mitä muuta. Olin kuitenkin yllättynyt, että monista kankaista puuttui Eurokankaan helmasynnin tapaan materiaalitiedot. Myyjät olivat amerikkalaiseen tapaan yli-innokkaita, enkä meinannut saada katsella rauhassa, kun heillä oli kiire leikkaamaan ensimmäistä valitsemaani kangasta. Valtavasta valikoimasta ostoskoriini päätyi kaksi huolella valittua kangasta, postauksen toisessa kuvassa näkyvä viskoositrikoo ja kauan etsimäni musta brodyyrikangas, joka ei todellakaan ole mikään pikkusievä, kuten brodyyreillä on usein tapana. Etenkin jälkimmäisen löytymiseen olen supertyytyväinen.
Nyt olisi taas materiaaleja ja onnekseni jopa joitain ideoita mitä materiaaleista voisi tulla. Vielä pitäisi saada inspiraatio tarttua ompelukoneeseen, eikä vain ihastella kankaita ja etenkin lempihankintaani, jolle ei vielä ole minkään valtakunnan suunnitelmaa:
Värien yhteensopivuusongelmasta huolimatta näille palasille on jo suuria suunnitelmia.
Nimittäin siinä vaiheessa kun pääsin oikeaan tilkkutyöpuotiin (jossa oli matkaoppaiden mukaan 6 000 pakkaa erilaisia kankaita), jähmetyin ihastuksesta, enkä osannut valita mitään ostettavaa. Lopulta päätin keskittyä valitsemaan fat squareja pienestä hyllystä, jonka valikoima oli edes jotenkuten hallittavissa. Old Country Storessa on aimmin ollut jonkinlainen tilkkutyönäyttely puodin toisessa kerroksessa, mutta nyt se oli minuun harmikseni (ja matkaseuran helpotukseksi) suljettu.
10 lihavaa neliötä sai Old Country Storesta 20 dollarilla (plus verot)
New Yorkin -reissulla pääsin vihdoin käymään Moodissa. Olen jostain syystä aina osunut paikalle silloin, kun kauppa on ollut kiinni. Liikkeellä ei ole sisäänkäyntiä katutasossa, vaan ostoksille pääsee kun tietää mennä sisälle oikeaan rappuun ja ajaa hissillä hissipojan kanssa kolmanteen kerrokseen.
Kauppa oli todellakin täsmälleen sellainen, kuin mitä Project runway antaa ymmärtää. Silkkiä oli sifonkina, satiinina ja jopa neuloksena. Ja vaikka mitä muuta. Olin kuitenkin yllättynyt, että monista kankaista puuttui Eurokankaan helmasynnin tapaan materiaalitiedot. Myyjät olivat amerikkalaiseen tapaan yli-innokkaita, enkä meinannut saada katsella rauhassa, kun heillä oli kiire leikkaamaan ensimmäistä valitsemaani kangasta. Valtavasta valikoimasta ostoskoriini päätyi kaksi huolella valittua kangasta, postauksen toisessa kuvassa näkyvä viskoositrikoo ja kauan etsimäni musta brodyyrikangas, joka ei todellakaan ole mikään pikkusievä, kuten brodyyreillä on usein tapana. Etenkin jälkimmäisen löytymiseen olen supertyytyväinen.
Brodyyri jolla on luonnetta
Nyt olisi taas materiaaleja ja onnekseni jopa joitain ideoita mitä materiaaleista voisi tulla. Vielä pitäisi saada inspiraatio tarttua ompelukoneeseen, eikä vain ihastella kankaita ja etenkin lempihankintaani, jolle ei vielä ole minkään valtakunnan suunnitelmaa:
Wau, on Sinulla upea kassi! Toivottavasti Sinulla oli enemmän aikaa valikoida ompelutarvikkeita kuin ohjelmassa Muodin huipulle. :)
VastaaPoistaKassissa on pikkasen ryppyjä kun jouduin sullomaan sen matkalaukkuun joka oli ääriään myöden täynnä :). Mies kun oli reissussa mukana, niin pientä painetta tietysti oli päästä kaupasta ulos, mutta ei se miksikään juoksemiseksi sentään mennyt.
PoistaPS! Jostain syystä olin kirjoittanut postaukseen ostaneeni fat square -paloja kun nimen pitäisi olla fat quarter. Sori sekoiluni!