Työ ja muu elämä on taas haitannut harrastuksia, mutta nyt ompelukone on vihdoin kaivettu esiin käsityökaapista!
En edes muistanut mitä kaikkia kankaita olen laatikoihini piilotellut, joten koin iloisia yllätyksiä materiaalia etsiessäni. En tiedä olenko esitellyt tämän kankaan blogissa, mutta se on Marimekon Herttoniemen tehtaanmyymälästä hankittua pellavaa, josta ajattelin tehdä jonkinlaisen pitkän kesämekon. Siis silloin kun sen ostin. Lähes heti kaupasta päästyäni aloin miettiä olinko sittenkin tehnyt hutiostoksen. Isot kuviot eivät oikein pue minua, koska olen lyhyt ja muutenkin aika pieni. Lisäksi kurveja on, joten en voi tehdä laatikkomallisia vaatteita, mikä edelleen lisää vaikeuksia isokuvioisten kankaiden käyttöön, kun kuviot rikkoutuvat sisäänottojen takia.
Koska asioilla on tapana järjestyä, koin tänään valaistumisen ja tajusin, että voisin tehdä kankaasta tyynyliinoja. Kävi nimittäin niin, että sain jokin aikaa sitten lahjaksi pellavalakanat ja ne ovat ehkä ihaninta, mitä sänkyyni on ikinä päätynyt. Nyt siis saisin lisää samaa laatua omista varastoista!
Kankaan leikkaaminen sujui sovittamalla kaupallista tyynyliinaa kankaan päälle. Leveys ei ollut kankaassa riittävä, joten kaivoin kaappia lisää ja löysin tässä postauksessa esitellystä kesämekosta jääneet leikkuutähteet, joista sain sopivasti kaitaleen, joka tulee tyynyliinan sisään ja jonka avulla tyynyt pysyy pussissa (mikäköhän sen osan nimi on?).
Tein ensihätään vain tämän yhden liinan, koska siten kangsata jäi vielä sen verran jäljelle, että siitä saisi kotelomekon. Pitää vielä sovitella lisää ja katsoa mihin ratkaisuun päädyn jämäpalan osalta. Nyt ei muuta kuin kauniita unia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti