Rakastan rypytyksiä ja laskoksia. Sen takia päätinkin kokeilla SK 2/2014 -lehdestä mallia 6, kietaisumekko. Rypytettävää riitti: 80-luvun tyyliset hartiat ja etuhelman sivu kuului ohjeen mukaan rypyttää. Näin jälkiviisaana voi todeta, että olisi ehkä tullut parempi lopputulos, jos etuhelman olisi laittanut laskoksille eikä poimutuksille, mutta olin liian laiska purkamaan saumaa kun olin sen kerran kokoon ommellut.
Kaava oli muuten mukava, mutta ei vanhan tavan mukaan ollut alkuperäisessä muodossaan minulle kovin istuva. Kavensin hartioita ja asettelin etukappaleet reilusti sovituksen mukaan niin, että kaula-aukosta tuli ainakin lehden mallikuvaan verrattuna niukempi. Muokkaus ei ollut kovin ammattimaisesti tehty, koska sen takia kankaaseen taisi tulla vyötäröltä lähtevä laskos. Minusta se kuitenkin sopii mekon henkeen, joten päätin ettei se ole virhe vaan ominaisuus. Lisäksi tein muita pieniä muokkauksia, kuten kavensin päälietukappaleen helman alareunaa pussimaisen vaikutelman vähentämiseksi ja kaventelin hihoja olemattoman hauikseni kohdalta silleen sopivasti (lue paljon).
Olen lopulta ihan tyytyväinen mekkoon, se on mukava päällä ja sopii arkeen ja vähän siistimpäänkin menoon. Jatkuva sovittaminen ja muokkaaminen meinasi kyllä tekovaiheessa viedä mehut ja nyt kun katson näitä kuvia, mekko näyttää aika ryppyseltä muualtakin kuin oli tarkoitus, vaikka oli ollut kuvanottohetkellä silityksen jälkeen päällä vain yhden lyhyen automatkan ja päivällisen ajan. Onneksi ainakin itselläni on niin huono näkö, etten huomaa kankaan ryppyjä livenä selvästi ja mekon värikin sopii paremmin hämyisiin sisätiloihin, joissa pienet yksityiskohdat hukkuvat helposti hämärään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti