Hyvän mielen vaatekaapin lukeminen sai muistamaan, että vaatekaappini perukoilla majailee pari muovikassillista vanhoista t-paidoista leikattua matonkudetta. Minun oli tarkoitus virkata niistä hieno matto, joita on parin viime vuoden sisään näkynyt monissa trendikkäissä sisustuslehdissä, asuntomessuilla ja blogeissa. Mutta koska en osaa virkata, kukkakuvion terälehdet kärsivät jostain loistaudista ja muodostuivat omituisen kieroiksi. Vuoden varastoiminen ei ollut saanut kuvioita oikenemaan, joten purin yritelmäni ja kärräsin toisen kasseista äidilleni, joka lupasi tehdä haluamani mallin.
Toinen, sekalaisia värikkäitä keräsiä sisältänyt kassi jäi minulle. Koska olen todistetusti päässyt peruskoulusta, jonka oppimäärään kuului virkkaus, päätin, että jotain on matonkuteista virkkaamalla saatava aikaiseksi. Päätin kuitenkin pitää riman alhaalla ja tehdä matostani nelikulmion kiinteillä silmukoilla. Aloituksessa oli taidoilleni riittävästi haastetta: sopivan löysän ja oikean pituisen ketjusilmukkapötkön virkkaaminen ei ole ihan niin helppoa kuin voisi luulla.
Tällainen siitä sitten tuli (alla oleva räsymatto EI ole omaa tuotantoani :)):
Aika kamala, mutta silti jotenkin ihanan hauska. Ja mikä tärkeintä, toimittaa varmasti tehtävänsä eli imaisee itseensä liat sisääntulijan märistä kengistä. Lisäksi se muistuttaa joka päivä siitä, että pienellä vaivalla voi välttyä tuottamasta suuren määrän jätettä, jonka kierrättämiseen ei ainakaan meidän kunnassa ole vielä järkevää konstia. Kirppikselle kun on ihan turha viedä kainaloista kellastuneita ja ohueksi hituneita paitoja, joiden etumusta kaiken kukkuraksi koristaa iso tahra, joka ei suostu lähtemään pesussa pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti